Tervetullut kevätsade

Sataa ja se on kivaa.
Aina ei suinkaan tuhkan harmaa taivas ja vesisade ole tervetulleita, mutta tänään ovat ja minä tervehdin niitä ilolla.  Ei hohda hanki enää valkoisuuttaan. Sen pinta muuttuu päivä päivältä likaisemman ja roskaisemman näköisiksi. Talvi hönkii viimeisiään.

Sataa ropisemalla ja minä nautin. Pihassa on alkanut virrata pikku noroja, jotka kasvavat. Maa ei pysty vielä imaisemaan kaikkea, mitä taivaalta ryöpsähtää sulamisvesien lisäksi. Tuota pikaa syntyy jokaiseen roudan tekemään painumaan lätäkkö ja minä tykkään lätäköistä. Minulla on ehjät vihreät kumisaappaat.

Aurinko pilkistää ajoittain ikään kuin iskien silmää, kas tällä tavoin kevättä tehdään.
Ja aurinko paistaa ja vettä sataa ja minun vihreän kumisaappaani kärki vetää uraa lätäköstä toiseen. Lapio olisi parempi tarvekalu, mutta saappaan kärki passaa hyvin ja mieli suorastaan herkistyy lapsuusmuistoista. Silloin lotrasin pihan ja hiekkateiden lätäköissä, eikä aina ollut jaloissa ehjiä saappaita.

Kun oikein tuoksutan, niin todellakin luonto tuoksuu keväälle. Ainakin tuoksuu maalle ja märälle, mutta ihan selvästi ne ovat kevään tuoksuja.
Sateen tauottua linnut innostuvat konsertoimaan. Olen kaivannut kovasti mustarastaita ja juuri oikeana päivänä kaksi virtuoosia heläyttää laulunsa eri puolilta pihaa ja minä kuulen musisoinnin stereona.  Vaikuttava esitys. Räksä halusi oman soolonsa siihen väliin, vaikkei olisi väliksi ollutkaan.

Teeripoika tepasteli sivummalle minut havaitessaan. Kevään riehaannuttamana oli saanut reissullaan "lyyransa" hajalle. Saattaa olla jatkossa olematon mäihä rouvateerien silmissä, niin pahasti repsottivat pyrstösulat, mutta arvokkaasti tasteli männyn taakse katseeltani piiloon.

Paitsi että keväsade syö lumia, se haurastuttaa myös jäitä. Tutuille kalavesille ei ole asiaa, ei kuivin jaloin, ei vaikka olisi ehjät kumisaappaatkin. Rantaan pääsee vain suksella. No, mitäpä siellä tekisi, kuun jää ulottuu rantaviivaan asti. Kuovikin heleästi huuteli - ei saa mennä järven jäille.
 On komea lintu tuo kuovi, komea on nokkakin.

Kevät on todella täällä, lumen rippeistä viis.
Myös vanha palvelija, maastoauto on otettu talvikodistaan ulos. Hieman se "ulostulo" matkallaan ryypeentyi, mutta sadevesitynnyreihin on ropissut vettä, joten kasvojen pesu onnistuu.

Toivotan mainiota juhlapäivää kaikille äidelle.

♥

Romu, mikä romu, mutta rakas

Minulla oli heti ajatus omasta rakkaasta romusta(ni), kun sain Siiralta Rakas romuni-haasteen. Romut ovat olleet viime syksystä lähtien nurkissani oikeastaan hyvin vähissä, sillä muutossa oli pakko päästä kaikesta romusta, rakkaistakin eroon, vaikka sydän verta vuotaen. Ei siinä mikään auttanut.
On toki yksi (ainakin) romu, hyvin tärkeä ja rakas. Aivan kokonaan en voi sitä itselleni omia, mutta ehkä kuitenkin oleellisen paljon, sillä tämä romu on ollut varaosiksi jättöuhan alla jo useamman vuoden ja minä semmoista ajatusta haraan vastaan.

Tämä 30-vuotias maasturi on Rakas romuni. Mitenkä muuten minä pääsisin erämaassa useiden kymmenien kilometrien päähän, ellei olisi joka maaston menopeliä. Metsähallitus on teettänyt melkoisen verkoston metsäautoteitä, joten niitä myöten maasturivanhuksella pääsee etäisinpienkin erämaalampien läheisyyteen . kun on kalalle mieliteko ja kauimmaisille vaaroille marjastamaan, mikäli lähempää thaimaalaiset ovat jo raastaneet marjat lähes varpuineen. Auto sai maastovärityksensä aikanaan jo pojan perheessä ollessaan ja taisi olla silloin hetken myytävänäkin. Tuolloin hoksasin auton arvon ja anelin sitä säilytettäväksi kakkosautona. Romu on sikäli edelleen kunnossa, että on rekisterissä ja katsastettu vuosittain, mutta olen huomannut, että "pientä" fiksausta se ehkä tarvitseisi, mutta minä en hopota fiksailemaan, en mainitse mitään semmoisita seikoista, sillä arvaan, mitä tulisi vatauseksi.
- Joutaa jo mokoma ruostekasa varaosiksi.

Vaikka vettä ja mutavelliä on liikkeellä, ei haittaa. Rakkaalla romulla raaskii mennä, pitää vaan tarkistaa, ettei vettä ole niin paljon, että autoon sisälle tulisi. Jos on, silloin täytyy kiertää suon tai rämeikön puolelta. Onnistuu, vaikkei ole tietäkään.

Surkean tapani mukaan en lähetä tätä romuhaastetta kenellekään erityisesti, mutta toivon, että joku nappaisi sen.