Kolme yötä jouluun - raapale

Vielä kolme yötä jouluun.

Karsikonperällä, täällä vaarojen syleilyssä ollaan jo valmiit ottamaan joulu vastaan.
Kiireet eivät ole osanneet tänne.

Joulukuusi on kököttänyt pihassa joulukuun ensimmäisestä päivästä. Se on saanut useaan kertaan lumikoristeet harteilleen. Välillä ne ovat sulaneet poiskin.

Joulukirjeet ja -kortit on kirjoitettu ja lähetetty lämpimien ajatusten saattelemina matkaan. Niiden postiin vieminen jäi viime tippaan, mutta ehtivät kyllä.

Kirjoittamieni raapaleiden myötä matkasin lapsuuteeni ja muistin sokkeloista löysin monenlaista. Joulu tulee ilman lahjavuoriakin.
Myös tänä vuonna toivon itselleni vain yhtä - mielenrauhaa.

Neljä pehmeää pakettia olen käärinyt ja rakentanut suklaakarkkikuusen valmiiksi.  "Namikuusi" herkutellaan yhteisvoimin.

Aattoiltana tulee joulupukki. Ehkäpä annan suukon partaposkelle.

Koulun joulujuhla- raapale

♪ ♪"Hyvää iltaa, hyvää iltaa pienet tontut te. Oomme tulleet kysymähän, leikittekö kanssamme?"♪ ♪

Oltiin keijuja ja tonttuja. Harjoiteltiin esityksiä ahkerasti pitkin syksyä. 

Harmaa tonttuasu sopi minulle paremmin, mitä keijukansan harsomekko pumpulisiipineen.

Hirmuisen jännittyneenä odottettiin iltaa ja joulujuhlan alkamista. 

Ihanin alakoulun joulujuhlamuistoni on -50 luvulta. Isä vei pikku koululaisiaan hevosreessä illan pimetessä koululle. Hevoselle oli pihassa puomi, johon se sidottiin odottamaan. Heiniä eteen.

Ohjelmaa oli paljon. 

Enkeli taivaan ja evankeljumi aloittivat juhlan. Sitten leikittiin, laulettiin, näyteltiin. Saatiin joulutodistukset. Joulupukkikin tuli jakamaan säkistään jokaiselle oppilaalle ruskeassa paperipussissa omenan ja piparkakun. Piparit maistuivat ihan Bertta-keittäjän leipomilta.

Rekikyyti kotiin oli juhlavaa aisakellon kilkatessa.

Joulua metsän väelle

Lumi peittää maiseman ja toissa päivän napakka pakkanen huurrutti joka puun ja pensaan. Tänään nouseva aurinko ei kajastellut oranssiväriä itäiselle taivaalle, eikä ollut sinistä hetkeäkään. Syvä harmaus levittäytyi kaiken ylle.

Tuiskuttaa. Pakkasta -7.
Lintulautojen siivekkäät ovat höyhenet pörröllään. Ovatko talven tuiskut ja kylmät nyt tulleet jäädäkseen?
Itsellä on hyvä, kun on lämmintä pirtissä ja ruokaa pöydässä.

Auringonkukansiemenet ja talikakut häviävät muutamassa päivässä.
Meidän perheessä on selkeä työnjako. Mies pitää huolen, etteivät lintulaudat ole tyhjinä ja minä napsin kuvia.
Luulen kyllä, että pihapiirissä liikkuu näin joulun alla myös metsän väestä huolehtiva tonttu, joka käy tarkkailemassa lintulautojen ruokatilannetta.

Näin tontun kerran vilaukselta.

Puurojuhla - raapale

Kylätalolla on perinteinen puurojuhla ja olin lupautunut riisipuuronkeittäjäksi.

Jännittää, mutta kyllähän joulupukin muori osaa joulupuuron keittää. Ei hätää.
Kaapista löytyy tonttulakki ja pitkä punainen villahame. Jalkoihin punaiset huopatöppöset. Asusteen täydentää vielä punavalkoinen essu ja pukinmuori on valmis ottamaan puurokauhan käteensä.

 Kylätalon portailla palavat kynttilälyhdyt ja juhlasalia koristaa kaunis kuusi. Kipakka pakkanen antaa puurojuhlalle vielä upeat jouluiset puitteet.

Tontut ovat keittäneet sekahedelmäsopan, joten muorilla vain puuronkeittäminen.

Vieraita tulee paljon.
 Puuro maistuu, kuten myös kahvi ja joulutortut.

Eteisessä kopisee.
Joulupukki tulee viikon etuajassa ja nappaa muorin keittiöstä avukseen kantamaan lahjakoppaa. Lapsia jännittää, mutta rohkaistuvat laulamaan Joulupukille.

Kauneimmista joululauluista tulee niin jouluinen olo.

Joululahjavalvojaiset - raapale

Äidin kanssa vietetyt joululahjavalvojaiset muistan. Olin "iso, enkä uskonut enää joulupukkiin, sen sijaan nuoremmat sisarukset uskoivat.

Joululoma oli alkanut ja äiti otti minut aputontukseen.
Osasin kutoa. Sain valvoa ja tehdä joululahjoja, jotka olivat tuohon aikaan juuri sukkaa, lapasta, kaulaliinaa ja slipoveriä. Villapuserokin syntyi. Minä kudoin helpommat osat ja äiti jatkoi kavennukset. 

Oli mahdottoman mukavaa jakaa salaisuuksia äidin kanssa. 

Tonttumuori ja tonttutyttö, äiti ja minä istuttiin tuvan isolla pöydälla jalat penkillä. Tällättiin itsemme liki radiota, Kunneltiin joululahjavalvojaisia, kudottiin ja supateltiin. Ei passannut herättää nukkuvia taikka salaisuus joulupukista olisi paljastunut viimeistään aattoiltana.

Onhan tuosta jo joululahjavalvojaisista ikuisuus, mutta hyvin on muistissa säilynyt..

Kinkunpaisto - raapale

Oli ostettu vanha maalaistalo ja halusin sukujoulun. Oli mielettömän jännittävää suunnitella joulunviettoa uudessa kodissa.
Leivoin itse, niitä perinteisiä, mitä lapsuuskodissakin oli aina leivottu. Tein laatikot alusta alkaen. Siivosin ja koristelin.
Koti oli valmis vastaanottamaan jouluvieraat. Eniten jännitti, tykkäävätkö äiti ja isä talosta, jota eivät ollet vielä nähneetkään.

Aatonaatoksi jäi vain kinkunpaisto.
Tupakeittiön valtava leivinuuni oli haasteellinen lämmitettävä. Kun viimein vedettiin hiilet arinalta ja tarkastettiin lämpötilaa. Mittari näytti 400 astetta!

Uunia tuu-le-tet-tiin....
Kinkku joutui sittenkin liian kuumaan uuniin, eikä ehtinyt paistua kypsäksi, sillä uuni jäähtyi nopeasti.

Kinkunpaistoa jatkettiin sähköhellan uunissa.
Sanoivat, jotka söivät, että hyvää oli.
Minä en silloin syönyt kinkkuja.

Jouluyö - raapale

Ne raskaimmat, kuin rakkaimmatkaan joulumuistot eivät unohdu koskaan.
Joulun lähetessä ja jouluna mielessäni häivähtää erään jouluyön muisto.

"Jouluaatto rupeaa vaihtumaan yöksi, ja samalla lumisade lakkaa. Tähdet tuikkivat pakkasen kiristyessä. Murhemielin lähden taas navetalle, ties monenneko kerran. Ymmärrän liiankin kanssa, että vastuulleni on jäänyt niin Madonna kuin pienemmät sisaruksetkin."

Olin nuori tyttönen ja yritin auttaa poikivaa Madonna-lehmää, saamatta yöllä eläinlääkäriä apuun.  Äiti oli sairaana, eikä isäkään kotona. Viisi nuorempaa sisarusta eivät enää kyselleet, miksei joulupukki tule meille.

Vasikkaa minä en osannut kääntää lehmän sisällä. Se kuoli, niin Madonnakin. Mukavaa olisi ollut nostaa vastasyntynyt puhtaille pahnoille,
Itkin lopun yötä lohduttomasti vasikan karsinassa.