lauantai 11. joulukuuta 2021

Joulukuu 11 päivä



Maailma oli eilen verhottu hempeään siniseen klo 14 jälkeen, kun ajeltiin koronarokotuksen jälkeen kotia kohti. Kasvava kuun puolikas kellotti oudosti kyljellään ja näytti olevan melko matalalla. Aurinko oli jo tutimassa.
Liikkuvasta autosta lasin läpi en kummoista kuvaa saanut, enkä hennonut vaatia kuvaustaukoa, ettei tulisi säröjä sopuihin.

Tänäänkin olen saanut nauttia hyvästä talvipäivästä, ennen lumisateen alkua. Pakkanen jatkuu leutona, sopivasti alle -10 astetta.
Lämmityspuitakaan ei ole ollut syytä hakea joka päivä. Tosin harvoin minä sillä asialla olen ollutkaan. Joskus kiltteyden ja hellyyden puuskassani vain.

Mutta nyt iso harmitus kaihertaa mieltäni,  miten käy jäälyhtyjeni, jos lumisateet muuttuvat  vesisateiksi?  Ehkä loppupeleissä käy niin, etten näe jouluaattona meidän pihaa jäälyhtypuistona, jos kaikki valmiit 13 lyhtyä sulavat.

Pieni toivon kipinän saattaa kuitenkin olla, että lumisateiden jälkeen pakastuu uudelleen. Viime uudenkuun aikaan oli kireää pakkasta yötä päivää ja nyt kasvavan puolikuun aikana saadaan lumisateet lauhtumisen kylkiäisenä. Täydenkuun lähestyessä (joka on 19.12) sää saattaa muuttua uudelleen kylmemmäksi. 

Jos saisi esittää yläkertaan toiveen, niin -10-15 astetta ja tuuletonta sopisi minulle ja jäälyhdyilleni mainiosti. Myös puiden oksille satanut lumi pysyisi siellä, jolloin joulumaisema olisi joulukorttimainen






perjantai 10. joulukuuta 2021

Joulukuu 10 päivä



 
Korona on tämän päivän kirosana. Nimi ei kuitenkaan böböä pahenna. Se on tarpeeksi kavala muutenkin. Koronasanan kuullessaan tulee mieleen ensin pandemian aikaansaanut virus, mutta korona on paljon muutakin.

Auringon uloin kaasukesä on korona ja revontulillakin on koronansa, mikä todellakin on upeaa katsottavaa. Myös joku vanha lautapelikin oli korona.   On korona-olutta, koronabaareja, jopa laivan nimi ollut Korona tai saattoi se  olla hienommin Corona

Auringon ulointa kehää ei pysty katsomaan, lautapeliä en koskaan osannut pelata, mutta revontulien koronan alla olen talvipakkasessa  palellut ja hurmioitunut. Kuvannut ja kuvannut.  

Miettinyt myös uskoako vai ei, kun jotkut sanovat voimakkaasti loimuavien revontulien rätisevän tai tuhisevan?? Höpsis!  On myös väitetty, että vihellyksen voimalla ne tulevat lähemmäksi. En uskonut, vaan tuokin väite on pitänyt omakohtaisesti kokeilla.

Tämän päivän korona on iso pahis, joka tappaa paljon. Mikä on sen tavoite? Tuhoaako koko ihmiskunnan maapallolta. Osan tappamalla ja taudista selviäviä jää vaivaamaan pitkäaikaissairaudet. 

Viruksen etenemistä pyritään kaikenlaisten ohjeistusten, hygienian, ja rokotusten avulla hillitsemään, Koko väestö ei kuitenkaan halua  kantaa korteaan tähän kekoon ja siitäkös korona tykkää.

Minä olen saanut kaksi rokotusta ja tänään kolmannen. Minä, joka olen lapsesta asti pelännyt piikkejä rohkaisen itseni ottamaan rokotuksen. Kestin viikko sitten influenssarokotuksenkin. Olenhan minä jo iso tyttö.


                                 

                   Pudasjärven Hyvän Olon Keskus Pirtti, jossa myös terveyspalvelut    (lehtikuva)


torstai 9. joulukuuta 2021

Joulukuu 9 päivä



 

Minulla ehti olla pitkä käsityötauko. 

Ei kiinnostanut tarttua kutimeen. Mieluummin valitsin sanaristikko- tai sudokulehden, kun kaivoin käsityökoristani keskeneräisen neuletyön. 

Yleensä syksyn edetessä pidemmälle alkoivat kauppojen lankahyllyt kiinnostaa. Kotona selasin neulelehtiä, mutta kaikki pysähtyi siihen. Mitään ei valmistunut. Näin kului useampi vuosi.

Viime kesäni oli ankea, mutta syksy muutti kaiken parempaan. Minuun tarttui käsityökuume!  Aikaisemmin vimma on alkanut sukkien kutomisella, nyt poikkeuksellisesti on ollut vuorossa lapaset, Lovikka- ja Dominolapaset. Tympeää on lapasten ja sukkien kutomisessa vain, että täytyy tehdä kaksi, eikä millään malttaisi. Mieluummin ensimmäisen valmistuessa ottaisin työn alle jotain muuta. Vaikkapa pipon! Sellaisen Cousteau - pipon.

Sellaiselle tekijällä, jonka ajatus kulkee nopeammin, kuin kädet ehtivät toimia, tulee mokia.   Minulle käy helposti niin. Liian helposti.

 Huomasin vasta toiseen Lovikkalapaseen pujottaessani rannekkeen nauhoja, että pitää purkaa edellinenkin. Nauhojen aloitus ja lopetus tuli väärällä puolelle!  

Ottaa pannuun niin, että aikalisä on paikallaan. Miehellekin ehdin esitellä lapasta  - katohan, tulipa tällainen lapanen! Hän totesi vain - Ei se tullut, sinä teit sen!

Niin kai. Itse kun tekee, saa sellaista, kun tulee.  Faktaa.

keskiviikko 8. joulukuuta 2021

Joulukuu 8 päivä

 


Tervehdys syystalven ensimmäiseltä "hiihtolenkiltä".

 Minut houkutti suksille reippaasti lauhtunut sää ja kauniisti luminen metsä. Pakkaslukemat vain -13, eikä tuulesta tietoakaan. Yöllä oli satanut hieman lumipölyä  ja sitä tuntui olevan ilmassa yhä. Tietenkin se saattoi olla Iso-Syötteen laskettelurinteiden lumetuksesta johtuvaa.

Latukoneen tekemiä latuja on näin alkukaudesta vasta Syötteellä. Lunta ei ole täällä vuodenaikaan nähden paljon. Pelloilla kaikki talventörröttäjät voivat hyvin ja suolla suksi töppää mättääseen helposti. Kangasmetsässä on parasta hiihtää, mikäli itse aukoo latunsa.

Suksivalinta oli helppo. 

Murtsikoilla olisi tullut vaikeuksia, samoin ehkä pitkillä metsäsuksilla.  Sen sijaan oli vallan mainio keli ja lumen syvyys lyhyille lumiliukukengille. Enempi ne suksia muistuttavat, mitä kenkiä, edes lumikenkiäkään. Eteneminen on hiihtämistä ja pätkäsuksia on helppo hallita. Latua ei tarvita, kun pätkät ovat parhaimmillaan pehmeässä muutaman kymmenen sentin hangessa. On mahtavaa voida suunnata reittinsä, minne mieli tekee.

Kiirettä en huolinut mukaan, mutta mieheni kelpuutin. Sovittiin, ettei hoputa, enkä minä korota metsässä ääntäni. No, yleensäkään ei hiihtoretkillä tai erämaassa retkeillessä paljon puhella. Hyvä hiljaisuus  korostuu ja paremmin kuulee luonnon äänet, kun on itse hiljaa.

Kuitenkaan en voi pidätellä itseäni tervehtimästä korppeja, jos sellaisen satun näkemään. Tänäänkin korppi lenteli suhteellisen lähellä ja minä tietysti matkimaan sitä krooh, krooh, karhealla kurkkuäänellä. Halusin vain tervehtiä, mutta mies muistutti heti - metsässä ei metelöidä. 

Korppi ei vastannut, ei ehkä ymmärtänyt hyvänpäiväntoivotustani.



tiistai 7. joulukuuta 2021

Joulukuu 7 päivä


Vaikka saunavastat jäivät viime kesänä tekemättä, niin heinätöitä tuli tehtyä sen verran, että jäniksille talviheinät. Kyllä niistä poroillekin riittää. Mikäli joku sattuu pihaan eksymään.

Heinät ovat talvehtineet verkkopussissa navetan suulin ylisillä ilmavasti.  Hiiret eivät pääse niihin pesimään, eikä papanoimaan.

Tänään oli se aamu, jolloin hakea heinää  pihapiiriin hangelle ja toivoa, että jänikset löytäisivät ruoka-avustuksen. 

Heinä tuoksuu hyvälle, juuri kesähelteellä kuivaneelle. Luulisi myös lähistöllä liikkuvien porojen hoksaavan, missä on jäkälän lisukkeeksi muutakin.

Ei meillä jäniksiä suinkaan siksi syötetä, että myöhemmin ammuttaisiin ja pistettäisiin pataan. Ne ovat vaan  "kotieläimiä". On ilo seurata jäniksiä, siinä, missä oravia ja monia lintujakin. Myöhäissyksyllä suolla olevalle ruokintapaikalle laskeutui yllättäen myös maakotka! Olihan upea näky, etenkin sen siivilleen nousu.

Takaisin jäniksiin.  Kuutamoyönä on taianomaista katsella valkoista pupua valkoisella hangella aistit äärimmilleen herkkinä. Joskus jopa kuun ohi lipuva pilven hattara havahduttaa sen loikkimaan kiireellä piiloon.

Valkoinen turkki ja varovaisuus ovat talvijäniksen elinehtoja, sekä oikea ajoitus kevään puolella vaihtaa turkkinsa kesämoodiin.



maanantai 6. joulukuuta 2021

Sivusilmällä nähty

 


Sivusilmällä nähty

Riihitonttu on muuttanut riihestä taloon.

Emäntä rakensi sille ikioman sopen, jopa omalla sisäänkäynnillä. Kerran riihellä käydessään emännyys oli nähnyt sivusilmällä rakennuksen kulmalla vilauksen harmaapartaisesta pikku- ukkelista, jonka otaksui riihitontuksi.  Epäinhimillistä, että vanha haltijatonttu asuisi kylmässä kolossaan, rötiskön uuniakaan ei ole vuosiin lämmitetty.

Riihitonttu hyväksyttiin mukisematta täysvaltaisena jäsenenä piireihin. Talon ylihaltijatonttu nimitti hänet jopa ennen ensimmäistä joulua johtavaksi tupatontuksi. Nimitys lisäsi vastuuta. Nyt entinen riihitonttu apulaisineen huolehtii talon paloturvallisuudesta.

Joulukuu ja varsinkin joulun aika on työtä vuorotta vuorokausi läpeensä.  Tulitikuilla kynttilän sohraajia piisaa. Myös uunien lämmityksiä on syytä valvoa. Kuormitetut sähkölaitteetkin saattavat aiheuttaa oikosulun tulipaloineen.

 Onneksi joulun jälkeen helpottaa.

♥

 Krapu 49, sanat; kulma, sivu, piiri. Krapukirjoittamisesta enemmän SusuPetalin blogissa.

                                                                         ♥


Joulukuu 6 päivä


  Hyvää itsenäisyyspäivää, Suomi 104 vuotta

Terveiset aamusaunasta!  Uneni katkesi varhain, enkä viitsinyt pyöriä sängyssä, vaan nousin. Mitäpä, jos aloittaisi saunaraikkaana juhlapäivän vieton! 

Saunan lauteilla harmittelin, kun vastaa ei ollut, mutta lorautin muutaman pisaran koivuntuoksua löylyveteen. Vaikka yleensä en innokas saunoja olekaan, niin nyt löylyt maistuivat. Napakat itsenäisyyslöylyt!

En rynnännyt hyppäämään löylyistä hankeen, vaikka se on pehmeää ja tavallaan houkutti. Kuitenkin varoituksen ääni ehti muistuttaa, miten oli käydä illalla, kun tulipalopakkasessa kiikutin paljain käsin juuri vedestä tyhjentämääni jäälyhtyä hangelle. Palatessa märkä käsi ehti tarttua terassihirren päällä olevaan ruuvin kantaan. Onneksi ei koko koura oven kahvaan!

Aamutaivaalla tuikkivat tähdet ja pakkanen on pysytellyt -20, mutta on kiristymään päin.

Itsenäisyys on minulle arvokas asia.  Arvostan sotaveteraanien uhrauksia, niin naisten kuin miestenkin ja toivon, että maamme pitäisi edelleen kiinni itsenäisyydestään. 

Arvostan myös omaa kieltämme. Sitä ei saisi päästää katoamaan, vaikka englannin kieli on valtaamassa voimalla tilaa. Viimeksi ärsyynnyin, kun nettiostoksena saamani kameran laukaisimen paketissa ei ollut suomenkielistä sanaa. Ei löytynyt käyttöohjeita netistäkään. Heh, heh, kaikki me tiedetään, miten hyvä on Google kääntäjä! 

Tuvan takassa palaa tuli. Kuusipuu rapsahtelee ja lämpö leviää suloisesti huoneeseen. Ikkunan takana alkaa vähitellen musta kaikota. Lumiset puut erottuvat jo, mutta kello onkin 9.05.

Olen varannut kaksi sinivalkoista kynttilää jäälyhtyihin ja sytytän ne iltahämärän laskeutuessa noin klo 14.  Ehkä katson televisiosta Tuntemattoman. Aina se herättää tunteita ja isä tulee varmasti mieleen. Hänkin oli nuorena miehenä rintamalla.

                                                                Hyvää itsenäisyyspäivää!