Joulukuu 16 päivä

 

Ei ollut turhaa kesällä heinänteko

Tarjolla on ollut viikon verran heinää jäniksille, mutta poroillakin lupa syödä, jos vain kelpaa ja pihaan sattuvat tulemaan.

Tänään aamupuuroni ehti jäähtyä lautasella. Ikkunasta vilkaistuani näin poroja  menossa heinäkasalle, vasa joukon viimeisenä.

Heinä näytti maistuvan. Ehkä vaihteeksi helppo ateria, kun ei tarvinnut kuopia ruokaa lumen alta.

Porot näkivät minut ikkunassa, mutta eivät kokeneet uhkana. Yksi poro siirtyi vähän lähemmäksi ja heittäytyi makuulle märehtimään. Tunsi olonsa turvalliseksi.

Pikku porotokka viihtyi pihassa pitkään. Isoin poro parhaiten heinäkasan luona, mutta kaikille heinää riitti. Huomenna kannan lisää.

Pitkään odotin porovierailuja. Ehdin ihmetellä, ovatko tosiaan kaikki siirtyneet aitauksiin. Yleensä  joulukuussa vielä näkee muutamia oman tiensä kulkijoita.  Viime vuonnakin valkoinen komistus aikoi tulla tupaan saakka. Olisi tullutkin, mikäli olisin avannut oven. Portaalla keskusteltiin ja luulin hetken jo olevani porokuiskaaja! 

En hätistele poroja pihasta pois ja olen sitä mieltä, että moni turisti pettyy, ellei näe lomareissullaan poroja. Sykähdyttävämpää on kohdata poro vapaana luonnossa.  Se on  ihan muuta, kuin turistivierailu porotilalla.

Porolla on erikoisasema joulun lähestyessä. Petteri-poron tuntee jokainen lapsi ja lapsenmielinen. On hän niin julkkis, tuo Joulupukin komea lahjapulkan vetäjä.  

Joulukuu 15 päivä

        

Jotakin joulunvietostani

Poimin Marjatan kirjat ja mietteet blogista tämän jouluisen haasteen. Se on tervetullut välipala joulukalenterikirjoitteluun. Se juttu tuntuu eittämättä liian suurelta haukkapalalta.   

Jouluun liittyvät kysymykset alleviivattu: 

                                  Missä vietät joulua?

Kotona. Muutamia jouluja pojan perheessä 2000-luvun alkupuolella, kun pojanpojat olivat pieniä.

                                Mitä puuhastelet joulun välipäivinä?

Ulkoilen. Hiihdän tai käyn kiertämässä jonkun lumipolun. Sää huomioon ottaen.

                                 Joulupukin kuuma linja vai Samu Sirkan joulutervehdys?

Noista jutuista on ikuisuus. Nyt haluan nähdä telkkarista Turun joulurauhan julistuksen. Katson paikalla olevaa väkeä sillä silmällä, josko näkisin tuttuja. Asuin Turun suunnalla usean vuosikymmenen.

                                 Joulusauna aamulla, päivällä vai illalla?

Aikaisin aattoaamuna. Tavallisestikin saunon aamuisin. Nyt harmittaa, kun saunavastojen teko jäi viime kesältä.

                                 Joulukinkku vai graavilohi?

Ei mulle maistu kumpikaan. Ei varsinkaan graavilohi. Sehän on raakaa kalaa. Kinkkua saatan ohuen siivun maistella. Kyllä meidän joulupöydässä kinkkua on.

                                  Perinteiset jouluruoat vai erilainen joulumenu joka vuosi.

Perinteisillä mennään. Pidän lanttulaatikosta ja imelletystä perunaloorasta, tavallisista lihapullista, puolukkahyytelöstä.

                                 Mitä kuuluu joulupöytääsi?

Noiden edellisten lisäksi salaatteja. Jälkiruokana jotain hillaherkkua.

                                   Jouluruokia vain aattona vai tapaninpäivään asti?

Kahtena päivänä samanlainen annos uppoaa helposti, sitten jo kevyempää.

                                      Vaalea vai tumma glögi?

Vaalea glögi on minun mieleeni, vaikka en kovin innokas glögin ystävä olekaan.

                                       Suklaakonvehdit vai vihreät kuulat?

Ehdottomasti konvehdit. Olen suklaasyöppö. (Toisaalta saatan olla niin päättäessäni vuodenkin ilman suklaata.) Maistuu toki vihreät kuulatkin.

                                        Piparit vai joulutortut?

Tortut ovat suosikkini. Perinteiset luumuhilloiset tortut ja paljon hilloa.

                                      Parasta joulussa?

Joulun tunnelma. Hyvä mieli itsellä ja läheisillä.

                                        Joululahjojen saaminen vai antaminen?

Antaminen ehdottomasti. Meitä oli kuusi lasta, eikä -40 ja -50- luvuilla joulut pienviljelijäperheessä olleet kovin rikkaat lahjojen suhteen.  Joskus oli omena ja pipari joululahjana. Yleensäkin lahjat olvati kotitekoisia

                                          Pehmeät vai kovat paketit?

Pehmeä paketti on mieluummin.

                                       Avaatko lahjat jouluaattona vai joulupäivänä?

Jos lahjoja on tullut kuusen alle, niin avaan aattona jouluruokailun jälkeen. Maltan kyllä.

                                      Aito joulukuusi vai tekokuusi?

Aito kuusi. Ennen isossa tuvassa oli iso kuusi, nyt pikku kodissa pikku kuusi. Koristelu on vuosien mittaan muuttunut paljon. Enää vain harvat ja valitut koristeet päätyvät kuusen oksille.

                                          Suomenkieliset vai kansainväliset joululaulut?

Suomalaisista pidän enemmän.

                                           Jouluna juhlavaatteet vai rento oloasu?

Oloasussa on mukavaa olla.

                                             Joulutähti, hyasintti vai amaryllis

Kaikki käy, myös ostan punaisia tulppaaneja, jos on mahdollista. Aiemmin kasvatin itse hyasintit ja amaryllikset mukuloista. Sama punainen amaryllis kukki monet joulunajat. Oli hyvä tila, missä sipuli talvehti ja kesät ulkona kukkapenkissä.

                                               Jouluaattona leffoja vai lautapelejä?

Ei kumpaakaan. Aika kuluu jutellen ja lukien joulunpyhiksi varattuja kirjoja (kirjaa)

                                             Kuvaile perinteistä jouluaattoasi

Nousen aattoaamuna ehkä aamukuuden -seitsemän välillä miehen keittämälle aamukaffeelle. Vähän myöhemmin keitän riisipuuron. Joulukuusi on koristeltu edellisenä iltana. Keskipäivällä rauhoitutaan Turun joulurauhan julistusta seuraamaan. Iltapäivällä maistuu torttukahvit. Sitten jaksan käydä sytyttämässä jäälyhtyni (jos eivät ole sulaneet). Jouluruuan jälkeen, jos viitsii ja huvittaa, niin kävelylenkille yksin tai kaksin. Myöhemmin voi ihailla tähtitaivasta, jos on selkeää.

                                          Joulupäivänä jotain ohjelmaa vai yökkärissä rennosti kotosalla?

Luppoilua aamusta iltaan. Ulkoilua, mikäli innostuu. Koko päivää en pyjamassa viihdy.

                                      Joulukoristeet pois heti joulun pyhien jälkeen vai vasta loppiaisena?

En koristele runsaasti, joten joulun riisuminen on helppo juttu asti. Loppiaisena saavat koristeet vielä olla. Kuusikin niin kauan, kun pitää kohtalaisesti neulasensa, joskus Nuutinpäivään asti.

                                                                    ♥

Kauppamatkalla kuvat ovat liikkuvasta autosta otettuja. Sinisen hetken tärähtäneitä.

En haasta ketään, mutta innostukaa ilman haastettakin kertomaan jotain omasta joulun vietostanne.  

Joulukuu 14 päivänä krapu

  Joulusiivousten suunnittelu

 Jos aikoo siistit jouluksi, mutta ei halua pelästyttää itseään urakoimalla, kannattaa suunnitella siivousten lukujärjestys, muuten tulee stressi.

Jokainen tykkää uskoakseni siististä kodista, mutta käynnistyminen siivouspuuhaan on sitkasta.

 Minä huijasin itseäni puhdistamaan ja järjestelemään keittiökaapit. Ohessa poistin ”vanhentuneet”.  Se oli sopiva työannos, jonka jälkeen olen pitänyt luppoaikaa kirjoittamalla vain joulukalenteriani ja suunnittelemalla jo toteutettua kaamosretkeä.

 Tänä aamuna paljastin tavarapaljouden alta keittiön pöydän. Puhtia riitti yli, joten kävin tiskialtaan ja hellankin kimppuun. Pian altaan hohde aivan häikäisi.

Hyvillä mielin siirryn lumitöihin. Unohdan siivoilemiset, sillä mukavampaa tekemistäkin löytyy. Koti näyttää hyvältä, ainakin kun tarpeen vaatiessa voi sammuttaa valot ja sytyttää kynttilät.

 ♥

Krapu 50, sanat; hohde, luppoaika, pelästyttää. Lisää asiasta SusuPetalilta. 

Krapu lähtee joulun viettoon ja palaa joskus ens vuoden puolella. Suurkiitos tästä krapuvuodesta. Kivaa ja antoisaa on ollut. Kaikille krapuilijoille plus kommentoijille hyvää joulun aikaa.

Joulukuu 13 päivä

Olin haaveillut pitkään kaamosretkestä. 

Ajatus nuotiolla istuskelusta ja höyryävästä kuksallisesta nokipannukahvia ei ottanut laantuakseen, pikemminkin vain ajan oloon vauhdittui. Kiusasi tunne, jos ei nyt, niin sitten se taas jää, 

Funtsin kovasti, miten osaisin vetää oikeasta narusta, että puolisko innostuisi nuotioseuraksi.  Ehkä yllätyin, kun hän oli myös suunnitellut samaa.  Mahtaako olla pitkän liiton juttu, että ruvetaan ajattelemaan yhtenevästi.

Retkipaikkana on lähimetsä. Takapihalta vain harppaus ojan yli. Paikka on sama, kuin kuusi vuotta sitten, kun myös yövyttiin laavussa rakovalkealla.

Muutama kelopölli oli maannut mättäällä edellisretkestä lähtien.  Nyt ne ovat sahattuna ja halottuna  nuotiopuiksi. Kovasti yritin olla apurina halkomassa, mutta puu ei suostunut yhteistyöhön. Oli varmasti kirves huono! 

Kaiken korvaa vahva tervaksen tuoksu, joka lähtee halotuista puista.

 Päätin sytyttää tulen tervaksiin tuluksilla. Yritin sinnikkäästi ja hyviä neuvoja sateli ihan kysymättä. Kuitenkin ne menivät ohi, olin niin keskittynyt. Kipinän pitäisi sytyttää tuohen käppyrässä oleva  nöyhtä. Kipinöitä sain aikaiseksi ja  lopulta nöyhtäkin syttyy. Mahtavaa nähdä tulen voimistuvan ja  tarttuvan tervaslastuihin.

Kohta keikkuu puhtaalla lumella täytetty nokipannu keittiskepin päässä,  Me kaksi tuleen tuijottajaa istutaan porontaljojen päällä. Katsellaan, miten ahnaasti räiskähdellen tuli nuolee puuta. 

Kahvit kiehui, makkarat paistuivat ja päivä alkoi hämärtää. Ajankulu oli kadonnut siinä vaiheessa, kun tavaroiden kanssa siirryttiin ojan yli. 

Joulukuu 12 päivä

Jouluaattoaamuun  on enää kaksitoista yötä.  Pikapuoliin on aika lähettää joulutervehdykset, mikäli antaa ne postin kuljetettavaksi.

 Viimeistään ylihuomenna 14.12 lähteviin tervehdyksiin pitää laittaa 1.30 € merkki, mutta perille ehtivät vielä matti&maijamyöhäistenkin kortit, kunhan postimerkki on  1.85 € .

Joka vuosi itsenäisyyspäivän aikaan mietin, lähetänkö joulukortteja. Kuitenkin aina olen päätynyt lähettämään. Vain määrä on vuosien mittaan vähentynyt. Korttien sijaan kirjoitan joitakin joulukirjeitä ja yhä enenevässä määrin sähköposti ja WhatsApp välittävät minun joulutervehdyksiäni. 

Aikaisemmin suunnittelin ja tein itse paljon joulukortteja  Kortteja askarrellessa tekijän mieli  rönsyilee monenlaisiin muistoihin ajatellessaan kortin saajaa, joka tulee hetkeksi ikään kuin lähelle. Lähes keskusteluetäisyydelle.

Kaupoissa joulukorttien valinta tuottaa joskus hikihelmet hatun alle. On paljon kortteja, liian monenlaisia ja minulle tulee valintavaikeus. En koskaan selviä korttihyllyltä suit sait.

Joskus innostuksissani tilasin postimerkkejäkin ottamallani kuvalla. Kuva tekstin yläpuolella on vuoden 2003 oma joulupostimerkkini. Arkista jäi yksi itselleni. Kynttilää puhaltava pikkumies on suorittamassa parhaillaan varusmiespalveluaan.

Sain myös yllätyksenä postilta useana vuonna Ensipäivän merkin varustettuna postileimalla, jossa luki Napapiiri-Suomi-Finland.

Vuonna 2005 joulumerkki on maksanut 0.50€. En ole vielä ostanut tämän vuoden joulumerkkejä. Voi olla, etten niitä kohta saakaan mistään.  Aina on niin, että nopeat syövät hitaat.

Joulukuu 11 päivä

Maailma oli eilen verhottu hempeään siniseen klo 14 jälkeen, kun ajeltiin koronarokotuksen jälkeen kotia kohti. Kasvava kuun puolikas kellotti oudosti kyljellään ja näytti olevan melko matalalla. Aurinko oli jo tutimassa.

Liikkuvasta autosta lasin läpi en kummoista kuvaa saanut, enkä hennonut vaatia kuvaustaukoa, ettei tulisi säröjä sopuihin.

Tänäänkin olen saanut nauttia hyvästä talvipäivästä, ennen lumisateen alkua. Pakkanen jatkuu leutona, sopivasti alle -10 astetta.

Lämmityspuitakaan ei ole ollut syytä hakea joka päivä. Tosin harvoin minä sillä asialla olen ollutkaan. Joskus kiltteyden ja hellyyden puuskassani vain.

Mutta nyt iso harmitus kaihertaa mieltäni,  miten käy jäälyhtyjeni, jos lumisateet muuttuvat  vesisateiksi?  Ehkä loppupeleissä käy niin, etten näe jouluaattona meidän pihaa jäälyhtypuistona, jos kaikki valmiit 13 lyhtyä sulavat.

Pieni toivon kipinän saattaa kuitenkin olla, että lumisateiden jälkeen pakastuu uudelleen. Viime uudenkuun aikaan oli kireää pakkasta yötä päivää ja nyt kasvavan puolikuun aikana saadaan lumisateet lauhtumisen kylkiäisenä. Täydenkuun lähestyessä (joka on 19.12) sää saattaa muuttua uudelleen kylmemmäksi. 

Jos saisi esittää yläkertaan toiveen, niin -10-15 astetta ja tuuletonta sopisi minulle ja jäälyhdyilleni mainiosti. Myös puiden oksille satanut lumi pysyisi siellä, jolloin joulumaisema olisi joulukorttimainen

Joulukuu 10 päivä

 

Korona on tämän päivän kirosana. Nimi ei kuitenkaan böböä pahenna. Se on tarpeeksi kavala muutenkin. Koronasanan kuullessaan tulee mieleen ensin pandemian aikaansaanut virus, mutta korona on paljon muutakin.

Auringon uloin kaasukesä on korona ja revontulillakin on koronansa, mikä todellakin on upeaa katsottavaa. Myös joku vanha lautapelikin oli korona.   On korona-olutta, koronabaareja, jopa laivan nimi ollut Korona tai saattoi se  olla hienommin Corona

Auringon ulointa kehää ei pysty katsomaan, lautapeliä en koskaan osannut pelata, mutta revontulien koronan alla olen talvipakkasessa  palellut ja hurmioitunut. Kuvannut ja kuvannut.  

Miettinyt myös uskoako vai ei, kun jotkut sanovat voimakkaasti loimuavien revontulien rätisevän tai tuhisevan?? Höpsis!  On myös väitetty, että vihellyksen voimalla ne tulevat lähemmäksi. En uskonut, vaan tuokin väite on pitänyt omakohtaisesti kokeilla.

Tämän päivän korona on iso pahis, joka tappaa paljon. Mikä on sen tavoite? Tuhoaako koko ihmiskunnan maapallolta. Osan tappamalla ja taudista selviäviä jää vaivaamaan pitkäaikaissairaudet. 

Viruksen etenemistä pyritään kaikenlaisten ohjeistusten, hygienian, ja rokotusten avulla hillitsemään, Koko väestö ei kuitenkaan halua  kantaa korteaan tähän kekoon ja siitäkös korona tykkää.

Minä olen saanut kaksi rokotusta ja tänään kolmannen. Minä, joka olen lapsesta asti pelännyt piikkejä rohkaisen itseni ottamaan rokotuksen. Kestin viikko sitten influenssarokotuksenkin. Olenhan minä jo iso tyttö.

                                 

                   Pudasjärven Hyvän Olon Keskus Pirtti, jossa myös terveyspalvelut    (lehtikuva)