Valoa piisaa

BLACK and WHITE Friday #5

 

 

Vuohenjuuri on saanut avattua toisen kukkansa, toinen vielä puolittain nupulla. Karussa pihassa se venyttää varttaan yhä korkeammalle valoon, vaikka sitä sille riittää tähän aikaan yli 23 tuntia vuorokaudessa, mikäli aurinko ei piileksi pilvien takana. Tänään se sai kuitenkin värjötellä koleassa säässä. Asteita oli vain 5. Osat ovat vaihtuneet, sillä edellisviikon 30 asteen helteet ovat vaihtuneet liki pakkaseen. Yölle on jopa luvattu hallaa.

Kävin päivällä suolla ja ilokseni näin, miten osa hillasta on jo tupella. Jos ei aivan hirmuhallaa tule, niin hillaa tulee. Puolukalle saattaa käydä köpelömmin.

Vuosi sitten oli kesäkuun kymmenettä päivää vasten yöllä -1 astetta ja toissa vuonna 13 päivän yöllä -0.8 astetta

 

Lapsuusmuisto

Valokuva- ja Runotorstain haaste 290  Tällä viikolla vuorossa on Persikkakarhun ehdotus: lapsuusmuisto.

Vastaniitetyn heinän tuoksu,

hevosen vetämän

niittokoneen ääni.

Haravat ja hangot

vajan seinustalta.

Kirvelevä, hikinen iho

ja vehnäskahvit

   heinäseipään varjossa.

Niin pieni

Porot ovat vasoneet ja eilen näin ensimmäisen pikkuisen emonsa kantapäillä. Oli luultavasti vasta yöllä syntynyt tai edellispäivänä, meno oli sen mukaista. Ei parannut kauaksi jättäytyä.
Kun emo pysähtyi, pikkuinen tupsahti sen jalkoihin, mutta hellästi emo huolehti jälkikasvustaan.
Katselin muuan kerta vastaavaa, kun vastasyntynyt kiirehti emon perässä niin lähellä, että emon kakatessa papanat tippuivat vasan naamalle.
Viehättävä aamuhetki katsella porojen perheidylliä.

Helle hellii

Tuli kesä kesken kevään. Tuli niin nopeaan, etten sitä oikein tajuakaan. Vielä toukokuun puolivälissä oli paikoin lunta ja nyt kaksi viikkoa myöhemmin koivuissa täys lehti, hilla kukkii kilpaa mustikan kanssa, myös mesimarja on kukassa. Näin aikaisin paahtava helle pohjoisessa on lähes historiaa, eilenkin noin 31 astetta ja tänään saman verran. Tuntuu ylenpalttisen hyvältä. Koko maailmani.

Kevätkiireitä ei ole ollut. Ei pihan haravoimisia, ei puutarhatöitä, ei taimi- eikä kukkaistutuksia. Lähes päivittäin poljen joelle virvelini kanssa. Sinne huuhdon sen olemattoman kiireen, mikäli semmoista milloin olen havaitsevinani. Rannalla seisoessa kuuntelen veden ääniä, käännän kasvoni tuuleen kuunnellakseni sen neuvoja. Tänään se opasti, älä hyvä ihminen polta nahkaasi. Minä olin sille kuuliainen, eikä nahka punota.Sen sijaan kalastamaan tuuli ei ole opettanut, keskittymään ja hiljentymään kylläkin.
Kalaa on tullut kehnosti, sentään aina jotain. Mielenrauhaa ja suurta auvoa on kuitenkin seisoskella rannalla, vetää nenäänsä Kopistuksen suon tuoksuja ja kelata virvelin siimaa kireäksi kerta toisensa jälkeen.

Kuin piste kauniin kevään muuttumiselle kesäksi oli suuri ilo saada kutsu koulun kevätjuhlaan. Istahtaa näillä helteillä ilmastoituun suureen juhlasaliin, joka oli koristeltu valtavan kauniisti ja jossa lapset esittivät upean ja monipuolisen ohjelmansa, laulua, soittoa, tanssia, satunäytelmiä. Ohjelmiston kantavana teemana oli sadut ja loppuhuipennus tietenkin  - Jo joutui armas aika.... lasten ja koko täyteen ahdetun salin juhlayleisön voimin. Minun kesäni alkoi siitä "virallisesti", niin kuin viitenätoista keväänä nuoruudessani, jolloin olin koululainen.
On kesä kaunein ja kirsikkapuutkin kukkivat, ei kuitenkaan omalla pihalla.

Kun on kesä ja kärpäset, köyhälläkin on ystäviä. Kärpäset ei niin haittaa, mutta itikat ovat ilmestyneet sankoin joukoin myös.
En saanut niiltä rauhaa tässä muuan ilta yrittäessäni seurustella lähilammen joutsenten kanssa.Vastavaloon otettuihin kuviin pääsivät mukaan itikatkin.

Suot ovat saaneet valko-vihreän asun. Hilla kukkii runsaasti ja jos kaikki sujuu kuin Strömsjössä, niin soiden herkkua poimitaan tavallista aiemmin. Vaikken pikku siivekkäistä perustakaan, niin toivottavasti ovat nyt ahkeria ja tekevät hillan pölytyksen kunolla. Toivon kovin kunnon marjakesää.

Kaunista ja lämmintä kesän ensimmäistä viikonloppua.

Kaikki käy

Valokuva- ja Runotorstain 287 haaste on  - kaikki käy

Nuotioahven,

kun herkkua haluaa,

mutta makkaraa

muutoin, eikä laadusta

niin väliä, kaikki käy.

Lounatuuli puhaltelee

Lounatuuli on puhaltanut viime yönä  järvien ja lampien jäitä rikki, kasaan ja paikoin pois kokonaan. Nyt löytyy katiskalle rantaporeita riittämiin, verkonkin voi viskata jo pyytämään.
Eilen olin aikeissa mennä uimaan, meninkin, mutta jäät peittivät vielä uimaveden. Käännyin takaisin ja päätin yrittää seuraavana päivänä uudelleen.
Tänään on ollut aurinkoa ja lämpöasteita peräti 12. Katiska tuli koettua jo aamulla, iltapäivällä pyöräilin joelle virvelin kanssa. Se oli turha reissu, sillä vesi oli korkealla, enkä päässyt kovinkaan lähelle rantaa. Liian usein tuppasi myös tuuli tempaamaan siiman rantakoivujen oksiin.

Kevättä on paljon ilmassa, vaikka koivut ovat yhä alastomia, enkä suurennuslasillakaan oliis löytänyt mitään uutta vihreää maasta. Sen sijan ilahdutti Kopistuksen suolla joen rantamaastoa rämpiessäni, miten suokukille on ilmestynyt pienenpienet punaiset nuput.
Kirjosiepot ovat ilmestyneet pihapiiriin ja taistelu pöntöistä sinitiasten kanssa alkanut. Vaikka miten monta pönttöä tekisi, niin eivät ne riitä. Järripeipot käyvät vieläkin päivittäin syömässä lintulautojen alle pudonneita siemeniä, ovat usein yhdessä peippojen kanssa. Samaan sakkiin sopivat närhet, varikset ja oravatkin.
Oravat taistelevat viimeisistä talinrippeistä ja esittävät aivan uskomattomia näytöksiä sinnitellessään jotain suuhunsa. Yksi jos toinenkin orava vuorollaan pudota muksahtaa maahan, mutta nopeasti säntää taas ylös talia tavoittelemaan.

 

 

 

Oravat ovat vaihtamassa vaaleampaa talviturkkiaan tummahkoon kesäturkkiin. Poroilla on myös asunvaihdos meneillään.
Vaikka oman talviturkkini heitto jäi eilen, niin tänään sen heitin.  Keskellä päivää kipaisin Karsikkolammessa uimassa, uin jopa pari pikku kieppiä. Vaikka olikin lounatuuli, niin kyllä se rannalla riisuutuessa ja pukiessa ikävän kylmältä tuntui.

Raapaleretki

 

Lumi ei ole paikoin sulanut ja routaa maassa, mutta kevään kutsu houkutti vaeltamaan. Ei auttanut järjen ääni, rinkka oli pakattava ja sonnustauduttava taipaleelle.

Sataa tihuutti ja soiset alueet näyttivät lähinnä vesistöiltä. Arvelutti ihan, riittävätkö saappaan varret pitämään jalat kuivina. Joka askeleelle oli löydettävä tukeva mätäs jalan alle.

Lopulta pilkotti kauniin harmaa autiotupa. Pian kamiinassa räiskähteli tuli ja huoneeseen levisi suloinen lämpö.

Rinkassa oli kulkenut mukana kalaverkko toiveineen saada se pyytämään.  Suotta, sillä sulaa oli vain laskuojan suu, joka oli telkkien valloittama.

Seison portaalla kuunnelleen ja katsellen iltaa. Telkät esittävät taitojaan ja lähellä laulaa lurittelee laulurastas. Metsä jää huokailemaan auringon laskiessa.