Koiti-Jussin polku

 

Tämä on metsä. Sen tuoksu on vihreä ja siellä asuvat puut.

Puiden lomassa kiemurtelevat polut, joita myöten joskus ennen kuljettiin paikasta toiseen. Niin teki myös Koiti-Jussi. Hän talsi jokinivalta palstalleen metsätöihin sata vuotta sitten.

Hänen polkunsa on sittemmin ollut kulkijaa vaille, mitä nyt satunnaisesti liikkeellä oleva metsästäjä tai porot ovat käyttäneet sitä. Se on umpeutumassa, sillä metsä hamuaa omansa takaisin.

Huhutaan, että marjastaja olisi vasta nähnyt itse Koiti-Jussin nimikkopolullaan. Mies oli seisonut polun päässä ja kadonnut aavemaisesti.

Vaikka ihminen kuolee, hänen muistonsa elää, mutta ihme kuitenkin, kun marjastaja saa yllättäen outoa seuraa tai patikoija kuulee jonkun näkymättömän kiirehtivän ohitseen.

                                                                             🚶‍♂️‍➡️

Krapu 15/25, katso teksin alussa olevaa Caran kuvaa ja kerro siitä sadalla sanalla. Lisää krpukirjoittamisesta SusuPetalin blogissa.

Vaakaan, pystyyn ja vinoon

Repolaisen hauska bingohaaste sai minut jättämään lumilapion. Bingoruudukon täyttäminen oli paljon kevyempää puuhaa, kuin lumityöt patiolla. 

Aioin ensin täyttää kaikki yhdeksän ruutua talvijutuilla, mutta turneekestävyyteni loppui kesken ja kelpuutin mukaan kesäkuviakin.

Melko kovaksi pähkinäksi osoittautui hersyvä. 😔

Ylärivi vaakaan

 

Huhkia - tarkoittaa minulla tällä kertaa lumenluomista patiolta pois. Aloitin urakan jo toissapäivänä.

Hapuilla-Vesillä oleva oja piti päästä ylittämään. Hapuiluksi meni miehelläkin, mutta saappaan varret eivät piisanneet. Kiertämään jouduttiin.

Harjoitella -  harjoittelu tekee mestarin ja mestaritkin harjoittelevat. Ei minulta kovin helposti onnistu saippukuplat. Harjoitella täytyy.

Keskirivi vaakaan

Hiljainen oli kotitie viime kesäkuun 2 päivä aamulla kello 3, kun matkamme etelään päin alkoi. Aurinko oli herännyt jo tovin meitä ennen.

 Huoleton teeriparvi aterialla vaarallisesti tien leveydeltä. Joskus autoa paetessaan niitä saattaa jäädä pyörien allekin. 

Hersyvä. Tuota sanaa piti pähkäillä. Minusta kovan tuulen nostattamat laineet liikkuvat hersyvästi, vain olenko ymmärtänyt sanan väärin?

 

Alarivi vaakaan

Hännällinen. Niistä oli valinnan vaikeutta. Valitsin viimeksi kuvaamani hännällisen ja se on susi.

 Hehkeä.  Halusin jotain kaunista, siis hehkeää näiden kuvien joukkoon. Vaalean punainen ruusu kukki viime kesänä pihassa. Kuvasin sitä päivittäin pitkän aikaa.

 

Havinaa kuulin tänään aamulenkillä viimeksi, kun joutsenpari huolestuneena lenteli ohitsemme ollessamme hankikävelyllä. Taidetta ja taitoa on joutsenen laskeutuminen veteen.

 

 

Bingoruudukko tuli täyteen. Kiitos haasteesta Repolainen ❤️

Näin sattui

Ei päivän pitänyt mennä, niin kuin se meni.

SEn oli tarkoitus olla mukava kotiseutuun tutustumisretki. Kahvia termoksessa ja kaupasta ostetut croissantit, jotka nautittaisiin Livojärven levähdyspaikalla.

Kahvitellessa katselin pikku sälää, joka roikkui imukuppiin kiinnitettynä auton ikkunassa, tuulilasin  oikeasta yläkulmasta. Niistä jokaisella pikku esineellä oli oma historiansa. Ne olivat matkamuistoja, vesitiivis kelluva pallo, minijuomapullo, pikku reppu ja uistimen viehe.

Olin kesällä laittanut rimpsun joukkoon kolme ruiskaunokkia. Aikaa sitten ne olivat kuihtuneet, mutta yhä vain mukana. Mies oli ehdottanut niiden poistamista ja ehdotti nytkin.

Rupesin tällä kertaa toimeen. Kukkavarret olivat pahuksen lujassa avainpallon naruun ja pikkurepun ketjuun kietouneina. 

Mitä niitä säästämään ja nykäisin napakasti yhdestä valkeaksi haalistuneesta kukan varresta.

Auts, ai! Vieheen koukku upposi oikean käden keskisormeen.  Käsi jäi kiinni autokoristerimpsun jatkeeksi!

En pystynyt nykäisemään koukkua irti. Muutaman yrityksen jälkeen luovutin. Muistelin, miten pari kertaa aikaisemmin olin onnistunut vastaavanlaisessa tilanteessa, mutta en nyt.

Olisinpa edes vieheen saanut irti muusta tavarasta, mutta sekään ei onnistunut, joten irroitin imukupin, että sain käden kaikkine imukupista riippuvine tavaroineen syliini.

Autossa ei ollut mitään työkalua, joten mies käänsi auton Posion terveyskeskusta päin.

Tk:n aulassa kysyttiin, onko ensiaputapaus. Olinhan minä sellainen, joten pääsin lähes suoraa päätä toimenpidehuoneeseen.

Ensin lääkäri irrotti muun tilpehöörin, vain viehe jäi. Seuraavaksi hän tunnusteli, missä kohden sormen päätä koukun kärki tuntui ja katkaisi pihdeillä koukun liki ihoa. 

Teki kipeää, kun hän painoi koukkua saaden kärjen näkyviin, josta nyhti pideillä läpi sormenpään koukun pois.

Nyt sormenpäässä näkyy kaksi reikää vajaan sentin välein ja lievä punoitus.

Kelpaako tämä Kristiina K:n huhtikuun pieni ja punainen haasteeseen? 

Onhan tässä kaksi pientä ja punaista.  Punainen pallo on Kalannin säästöpankilta saatu ja punarunkoinen ustimen viehe löytyi rannalta, ensimmäisen Kultalaretken aikaan.

 🌞 Hurmaavaa huhtikuuta !