Talven värisonaatti

En ole ollut karhun lailla talvisikeillä,
pitänyt vaan luppoa pidempään. Tuli taas sulku sanoille ja näin ollen oli parasta vetää ajatusviivaa ja jäädä ihmettelemään talven etenemistä.

Nyt minun maisemiani peittää liki metrinen lumikerros.
Hanki ja taivas näyttäytyvät väliin punertavina, sinertävinä, tasaisen harmaina. Lumen valkoisuus osaa muuntautua eri sävyihin ja aurinko malttaa olla jo pidempään hereillä,

Linnunradan katseleminen on huikean rentouttavaa.
On suorastaan taianomaista seisoa yksinään lumessa ja nähdä yläpuolellaan selkeänä juovana kaartuva tähtivyö. 
Minusta tuntuu aina lähes seikkailulta antaa ajatuksille täysi vapaus johdattaa mieli kosmokseen, vaikkapa tähtien tuolle puolen pelkäämättä, etteivätkö löytäisi takaisin.

Hiljaisuus on hyväilevän pehmeää.
Sanotaan, että tähti on yksinäisen ystävä ja sellaisina minäkin niitä katselen.

Havahdun viimeistään, jos/kun sormia ja varpaita paleltaa. Kamera ei toimi tai kuun pitkät, terävät varjot alkavat elää ja johdatella mielikuvitustani.

Talvi on sonaatti.
Se on värien, tunnelmien, elämysten kirjo, siis sonaatti siinä, missä musikkiteos syyssonaattikin tai kuutamosonaatti.

Tähdet ja komeetta

Näinä pakkasöinä on taivaalla riittänyt tuijoteltavaa. Enää en tyytynyt katselemaan tähtiä vain sängyni lämpimästä, vaan nyt ne houkuttivat ulos asti. Useampana yönä tähdet ovat näkyneet upeasti ja muutama yö sitten havitsin myös miedot revontulet pohjoisen taivaan rannalla. Kuu on tällä hetkellä sopivasti sirppivaiheessa, eikä valota liiaksi tähtien seurantaa, mutta pakkanen haittaa.
Tähtien joukkoon on maaliskuun alussa ilmestynyt komeetta, pyrstötähti, jonka nimi on PanSTARSS. Se löytyy auringonlaskun jälkeen lännen ja luoteen väliseltä taivaalta ja on paljain silminkin nähtävissä maaliskuun puolivälin jälkeen. Luulen, että löysin sen eilen illalla, tosin en ehkä uskoakseni saanut kuviin. Sata varma kuitenkin kiinnostuksen kohteestani olen, että kyseinen komeetta on alla olevassa kuvassa. Ainakin seurasin yhtä "tähteä", joka siirtyi horisonttiin päin URSAsta lukemieni tietojen tavoin. Jos ensi yönäkin tähdet näkyvät, niin jatkan "tarkkailujani" ja kuvaamisharjoituksia.

Koetin siis saada komeettaa useamman tunnin aikana kuvatuksi. Tein monia retkiä pihalle ja sen verran kauemmaksi talosta, ettei ikkunoiden valo olisi yrityksiäni pilannut. Taito ja pakkanen kuitenkin torpedoivat niitä. Keskiyötä kohden pakkanen kiri aina -30 asteeseen. Sormet olivat hätää kärsimässä, ehkä jo kamerakin. En olisi millään jaksanut antaa sen huurujen haihtua, kun odotin hetkeä päästä siirtämään kuvia tietokoneelle. Kyllä se kysyi hätähousulta malttia.
 Kun kuu katosi matalalle metsän taakse, taivaskin muuttui kuvissa lähes mustaksi. Vajaan 10 kilometrin päässä olevan laskettelukeskuksen valaistus näkyy valosaasteena tuon ylemmän kuvan vasemmassa alalaidassa. Sitä en paljaalla silmällä nähnyt, mutta tähtiä ilmestyi kuvaan hirveän paljon enenemmän, kuin paljain silmin tuijoteltuna.

Muutama tunti auringonlaskun jälkeen taivas näkyi kuvissa tumman syvän sinisenä. Tarkentamisen kanssa minulla oli suuria ongelmia. Äärettömyyteen sitä yritin, mutta, mutta ja taas kävin opiskelemassa lisää. Parhaillaan on lainastosta lainassa puolenkymmentä valokuvaamista käsittelevää opusta.
 Ehkä tänä iltana aloitan kuvauskokeilut aikaisemmin. Varaan kunnon alustan hangelle, niin hyvän, ettei kylmyys tavoita minua, että pystyn selälläni kuvaamaan, tai ainakin kiikaroimaan ja tutkimaan tuota kiinnostavaa "komeettaa"