Kylmä, pakkanen, tulipalopakkanen

Pakkanen paukahteli yöllä mökkihirsissä niin napakasti, että herätti.
Herätti myös mielikuvitukseni ja aloin miettiä, mitä JOS joku tai monta hirsistä halkeaisi? Luhistusiko mökki tai leviäisi salvoksistaan? Minä, me litistyttäisiin alle?
Voisiko niin  käydä?

Hurjasta ajatuksesta ei meinannut olla poispääsyä.
Ei varsinkaan, kun paukahti.  Ja paukahti kohta uudelleen.
Mitä hulluja minä rupean pohtimaan. Ei se pakkanen taloja ole ennenkään luhistanut, mutta tulipalo hyvinkin voi pistää ne hetkessä maan tasalle.
No niin. Nyt alkoi mietityttää, ei kait tullut lämmitettyä takkaa liikaa?

Yöllä olisi miljoona kertaa järkevämpää nukkua, kun vatvoa moisia ja antaa vaan pakkasen paukutella.

Aamulla mittari näytti -35.2. Ei ihme, että oli paukkunut.
Maailma näytti kylmältä ja myös oli sitä, ollen samalla tavattoman kaunis. Melkein pelottava sinisävyisyydessään ja puhtaudessaan, jota harmoniaa uskaltautui rikkomaan vain pakkasen äänet.
Kylmyys jähmettää kaiken. Kuten Muumien Myy sanoo " kylmyys saa heidät yhtä hauraiksi kuin näkkileipä." Saman kait se tekee meillekin.

Lumi narisee somasti jalan alla, kun uskaltaudun hakemaan sukset ja lähtemään pienelle hiihtolenkille. Aikomus käydä vain järvellä toteamassa, mikä on siellä jää- ja lumitilanne. Jää varmaan kestää, että pilkille, mutta näillä ilmoilla ei kestä sormet. Juuri ja juuri pystyin näppäämään muutaman kuvan paljain käsin.

Jos oli edelliskevät ja kesä kummalliset, niin tämä talven kulku tähän mennessä on samoilla linjoilla. Lunta vain puolet siitä, mitä esim. viime talvena vastaavaan aikaan. Tosin tulla ennättää, joten enpä hehkuta, etteikö tarvitsisi lumia katoilta pudottaa.
Tykkykin oli ja meni. Sitä mukaa, kuin lumen satoi, kohta kävi tuuli ja puhdisti metsän. 

Koillismaan talvi on minun mieleeni. Sen lumisuus, tykkypuut, kaamos, siniset hämärät ja ne kaikki aktiviteetit, mitä talvella on tarjolla.
Kuitenkaan kaikki eivät ehkä alleviivaa näitä laulun sanoja "...pakkanen, siitä suomalaiset tykkää..pakkanen..."
Saattaa olla muutama, joka ei tykkää....

Vaan jos ei ulos tareta tai viitsitä, niin otan neuletyön esille tai pelataan kahdestaan Scrabbleä, mikä on jonkinlainen sanapeli ja koukuttanut minut.
Parempi häviäjä saisin olla. En malta miettiä loppuun asti, vaan hätiköin.

Kaunista kylmää

Talvi jatkuu niin täysillä, kun vaan voi. Keväästä on ollut sen verran aavistusta, että tiaiset tutkivat tarkkaan pihapönttöjä. Etelän puolen puiden lumitaakka on aurinkopäivien ansiosta sulamaan päin  ja näkyipä lumilapiossa päivällä vesipisaroitakin, jotka tosin jäätyivät heti, kun talon varjo lankesi lapioon. Lintulaudoilla käy vilske. Yhä kaikki pihan kahdeksan oravaa ovat tiaisten ja urpiaisten apuna tyhjentämässä lintulautojen siemenantia. Kävipä siinä muuan päivänä puukiipijäkin.

Tälle aamulle oravien turkki oli hyvin pörrössä, niin lintujenkin höyhenet, sillä talven pakkasennätys mitattiin. Mökin seinähirret paukahtelivat ja rapsahtelivat melko äänekkäästi, joten nousin ja katsoin mittaria. Se näytti -34.3 ja kello oli kaksi. Ennen auringonnousua aamulla oli digimittarin lukemat -38.4 ja mökin nurkalla elohopea laskenut noin -39.5, joten ei ihme, jos nurkissa paukkui. Virallinen pakkasennätys oli Taivalkoskella -38.2.

Auringolla on kuitenkin valtaisa voima. Kohta puolen päivän jälkeen tuskin enää -15, joten sitten jo tarkenee ulkonakin. Vaikka sää lämpenee noin reippaasti muutamassa tunnissa, niin lumikinokset pysyvät mittavina.
Lumi on kuitenkin edellisen roiman lumisateen takia niin pehmeää, ettei kanna metsäsuksella liikkumista. Hiihto on erittäin raskasta. Toissapäivänä jäi itseltäni Kärryn valloitus kesken, kun en  jaksanut nousua kuin puolitiehen. Eikä ihme, sillä tämä pikku vaarakin hieman yli 360 metriä.
Alastulo on huomattavasti helpompaa. Ei taida tulla kantohankia, kun ei ole suvennut lainkaan.

Pilkkireissuilla saa hien pintaan paitsi kairan kanssa, myös tarpoessaan paksussa lumessa. Monien pikkulampien jäällä on lunta paikoin puolisen metriä. Vaan olen koukuttunut niin kalastamaan, että pari kolme kertaa tulee lähdettyä yrittämään kalaonnea. Makoisia on ahvenet pannulla ja samati ahvenkeitossa. Mukavaa on myös tulistella, paistaa makkara ja hörppiä nokipannukahvia kuksallinen, niin epäterveellisiä nautintoja nuo makkarat ja kahvi, kuin ovatkin. Eilinen taukopaikka oli lammen rannalla ja siihen oli lunta kerääntynyt tavallista enemmän. Pannu roikkuu keittistangossa, joka on tökätty jo vähän korkemmalle tulesta. Kahvi saa selkiytyä, mutta pysyy pakkasessa höytyävän kuumana.

Aina ei kaikki reissut suju ihan suunnitelmien mukaan. Joskus voi pehmeä, upottava lumi yllättää ja saattaapa kelkkakin rikkoontua. Silloin on hyvät konstit tarpeeseen.

Kalareissu saattaa muodostua seikkailuksi, kun kelkan toisen jalaksen ohjattavuus rikkoontuu. Miten ajaa sellainen kelkka kotiin, kun toinen jalas haluaa koko ajan omille teilleen? Kyllä kelkan sukset on saatava sidottua yhteen konstilla millä hyvänsä. Onneksi löytyi pätkä rautalankaa ja pari pätkää narua. Kirves ja pihdit. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Jos on lunta jäällä ja metsässä, niin on sitä pihassakin. Silti myös tänne tulee kevät ajallaan. Saattaa olla, että vielä pitkälle toukokuussa on lunta, mutta ennen ensi talven uusia lumia, vanhat ovat sulaneet. Kuitenkin - tulisipa keväämmällä kestävä kantohanki.