Näytetään tekstit, joissa on tunniste vene. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste vene. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 30. lokakuuta 2024

Kävellen liikkeellä lokakuussa

 Tänään on hiukan lunta maassa, myös ilmassa. Tuskin tästä on vielä talvilumien aluksi. On kovin märkää.

Ehdin tehdä  kävelyretken paremmalla ilmalla ja osallistun niillä kuvilla ja tunnelmilla Villa Emilian kävelyhaasteeseen.

Otin kävelysauvat mukaan. Niiden avulla ojien ylitys sujuu helpommin. 

Ensin pihasta soratien yli vanhoille peltosaroille. Loikatessani ensimmäisen oja yli, säikyt porot kiirehtivät kauemmaksi, eivät halunneet saada seuraa.

Katselin tarkemmin peltoa, jota juuri ja juuri tunnistaa enää pelloksi, vaikka pajutkin ovat taas kertaalleen leikattu. Kymmenen vuotta sitten repimämme piikkilanka roikkuu männyn oksasta metsän puolella. Kukaan ei ole vaivautunut viemään sitä pois.

Pelto jäi taakse ja puolilahoa siltaa ylittäessäni yksi siltapuu katkeaa. Hyvä, että pääsin loikalla toiselle puolen. Hento kuura on aamuauringon paisteessa nopeasti hävinnyt.

Ohitin vanhan pajan, jossa suunnilleen 60 vuotta sitten on taottu. Kuvaan usein tätä vanhaa rakennusta. Nyt huomasin alimman hirsikerran lahoavan pahasti. Miten mahtaa pajan käydä ensi talven lumien alla. On se muutenkin kovin raihnaisessa moodissa.

Pajalta eteenpäin kävelin leveää baanaa. Reitti järvelle on minulle mieluisa. Joskus se on ollut polku, nykyään mönkkärit ja maastoautotkin ajavat siinä. Noin 6-7 vuotta sitten juoksin matkan kotoa järvelle ja takasin. En enää.

Ei matka pitkä ole, mutta en minäkään enää juoksukuntoinen. Olen haaveillut joskus, olisipa järvi uimakelpoinen. Vaan kun ei ole. Mutapohjainen, paikoin matala ja rannat soistuneet lähes ympäriinsä. Kalaisa se kuitenkin on.


Rantaa lähestyessäni, tuli mieleen, miten muuan myöhäissyksy lumien tultua lähdin suksilla katsomaan, onko järvi jo jäässä. Oli se, mutta ranta ei ollut ja lumen alta turskahti vesi. Suksenpohjat jäätyivät. Oli ankeaa nostella 2.5 metrisiä metsäsuksia takaisin kotiin pakertaessa, kun pohjissa oli paksut lumipaakut.

 Rannassa on vene.  Työnsin sen vesille. Soutaminen kävelyn jatkeeksi antaa käsivarsille liikuntaa.
Järvi oli tyyni, hetken aivan pläkä, mutta airojen liike särki peilikuvat. 
Soudin pitkulaista järveä päästä toiseen. Taivaalle alkoi nopeasti kerääntyä pilviä, myös tuuli heräili.


 Aurinko oli nousut noin vartt ia vaille 8 (kesäaikaa) ja sai pilvien lomasta taivaanrannan ja vedenpinnan punertamaan. Järven kumpaakin päähän päin katsoessa näkee taivaanrannalle piirtyneet vaarat.



Kaukana kiiluvat tunturihotellin ikkunat .


Kun olin soudellut aikani ja kuvasin tutut näkymät taas kertaalleen, käännyin kotivalkamaan päin ja lähes samaa reittiä takaisin.

Seuraava kerta kuljen luultavasti rantaan vasta lumen aikaan. Venekin on jo vedetty talviteloilleen. 

perjantai 5. heinäkuuta 2024

Valkoinen jääsydän

 Värihaaste  on tällä kertaa valkoinen + jää. Tähän Repolaisen aloittamaan haasteeseen on väljät säännöt. Riittää yksikin asia, mutta voihan niitä olla useampia! 

Heinäkuun helteillä on ihan huippua esitellä jääkuvia. Valkoistakin niistä löytyy.

Joku ihme mielenliike sai minut kerran keskellä kesää jäädyttämään sydämen kakkuvuokassa (en omaa sydäntäni) Tämä vuoden 2009 heinäkuussa jäätynyt sydän on ja pysyy yhä kuvatiedostoissani, vaikka pyrin kuvia kovasti karsimaan.

Kymmenen vuotta myöhemmin kokeilin kukkien jäädyttämistä. Ongelma vain, etten saanut niitä pysymään jäädytysastiassa niin, etteivät olisi nousseet vedessä liiaksi pintaan.


Ruusu on juuri ja juuri kokonaan jään sisällä. Iso mutteri pitää sitä pikku ämpärin pohjassa jäädytysvaiheessa. Varmasti on parempikin konsti, en vain tiedä sitä.


Kirjoitin vuonna 2021 blogiini joulukalenteria, jolloin joulukuun 24 päiväksi olin jäädyttänyt 24 jäälyhtyä, jotka ripottelin etupihan metsikköön. Oli hikistä liikkua jäälyhty sylissä etsimässä sille sopivaa paikkaa. Lunta oli yli puoli metriä.

Nyt ei ole helle, eikä sada, on pilvipoutaa ja koleaa. Nämä kuvani olisivat hellepäivälle sopivasti viilentäviä. Nyt ne saavat aikaan vilunväristyksiä.
Keväällä vuosia sitten olin lounaalla ja katselin ikkunasta, miten ulkona jääpuikkojen päistä tippui vesipisaroita. Varoituskylttejä oli, missä luki- varo putoavia jääpuikkoja. 
Kevät eteni ja sulatteli ne.

Kevät sulatti myös lammen jään, mikä oli puikkoontunut jo hassusti. Kun tönäisin, puikot alkoivat kaatua dominotyyliin. Lampi oli rannassa pohjaan asti jäätynyt.


Raparperi uhkui keväällä kasvuvoimaa. 
Tarkkailin sitä päivittäin, miten se sinnillä työntyi jääkerroksen läpi.  Myöhemmin olen parannellut raparperin elinoloja, ettei vesi keväisin seisoisi kasvupaikalla niin kauan.


Valkoinen + jää kuvistani seuraava jatkaa, mitä edellispostauksessa jo kerroin soista. 
Jäätynyt suo on kaunis ja varmasti yhtä arvaamaton, kuin suot yleensä. Ei ollut varaa astua jäälle, mutta tuppaita löytyi matkan etenemiseksi riittävästi


 Nyt on kuitenkin kesä. 
Aurinkoisen ja lämpimän, huom! ei kuuman päivän tullessa, työnnän veneen vesille. Istun tuhdolle ja soudan verkkaisesti. Veden liplatus veneen kylkeen saa aikaan äänen, joka mielensopukoihin työntyessään tuntuu rentouttavalta, juuri oikealta kesältä.


Repolaiselle suurkiitos haasteesta ja mainiota heinäkuuta kaikille !