Joulukuu 8

Päivien kunto-ohjelmaa on reipas lumenluonti. 

Tässä vaiheessa talvea kolaan pihaa mahdollisemman laajalti. Ennestään tiedän, että tila loppuu kuitenkin ennen pitkää.

Vallit ovat ruvenneet jo kasvamaan ja minulle lumen työntäminen niiden yli liki mahdottomuus. Vaan  talvella pitää lunta olla!

Ikävä ongelmani on nipottaa lumitöistä. 

Ei niin, etteivätkö ne minulle maistuisi, vaan siitä, että vallien reunat pitää olla niin tiptop.  Muuten silmäni alkaa sairastaa.

Pahinta on - kehtaanko edes mainita – että minä pöljä saatan käydä parsimassa Miehen lumenluontia, eikä siitä hyvää seuraa.

Puukasat ovat vielä metsässä. Lumen paksuus alkaa riittää, että ne voisi moottorikelkan ja reen kanssa ajaa sirkkelöintipaikalle.

Siinä kunto-ohjelmalle jatko-osa.

♫ ♫

Joulukuu 7

Punatulkku ja kauralyhde. 

Se pari on monessa joulukortissa.

 Karsikonperälläkin punatulkut käyvät lounastamassa lintulaudoilla.  Viihtyvät talitinttien ja hömötiaisten seurassa. Tietysti aina ilmenee jotain nahistelua.

Oravat eivät hätyyttele tulkkuja, vaikka antavat kipakoita lähtöjä närheille ja harakoille.

Harakka on melkoinen vekkuli, jos se ei saa syödä rauhassa, niin ei anna sitä oravankaan tehdä. Pomppii takaa päin ja nyppää nokallaan oravan pörröhännästä. Saattaa jopa toistaa kiusantekoaan lukemattomia kertoja, kunnes jompikumpi väsyy.

Tai minä väsyn seuraamaan nahistelua.

                                                                     

Lintujen ruoka-avustus toimii. Joskus ollut jopa pakko lähteä hakemaan linnunsiemeniä 70 kilometrin päästä, kun ei lähempää saanut.

 Kun on aloittanut syksyllä ruokinnan, ei passaa lopettaa ennen keväthankien sulamista.

     

♪ ♪ 

Joulukuu 6

On juhlapäivä. 

Suomi täyttää 99 vuotta ja minä toivotan onnea.

Kallis on ollut itsenäisyytemme hinta. Vasta katselin  sodassa kaatuneiden muistotaulua ja miten monen alle kaksikymmenvuotiaan nuorukaisenkin nimi siellä oli. 

He ovat antaneet arvokkaimman lahjan, että me saimme pitää Suomen itsenäisenä.  Arvostan ja kunnioitan.

Syksyllä käsiini osui laatta, jossa oli teksti : Kotikuusi. istutettu vuonna 1967. Tuolloin Suomi oli viisikymmenvuotias.

 Kuusi on jo aikaa jouduttu kaatamaan sähkölinjan alta, vain laatta on muistona.

Minä aion istuttaa ensi keväänä Suomelle 100- vuotislahjaksi kuusen. Tietysti hankin myös asiallisen laatan, johon kuusen tiedot.

Minkälainen onkaan maailma puolen vuosisadan päästä? Mahtaako kuuseni olla pystyssä vielä  2117?          

♪ ♪ ♫

Joulukuu 5

Syksy oli kaunis ja sitä kesti. 

Talventulo vain viivytteli tai paremminkin lumentulo. Pakkaset kyllä jäädyttivät vedet ja meidät verkot veteen. Onneksi ne saatiin raavittua ylös, mutta verkkokalastus sai nolon lopun.

Pikku hiljaa tuli maakin valkeaksi. Näytti hetken oikealta talvelta, mutta ei.  Kohta taas maan kamara suli lähes mustaksi. Räntä ja vesi vuorottelivat.

Täällä on nyt uudet lumet ja reippaat lumityöt tehty pari kertaa. Pakkanen napsahti kireimmillään eilen -28 asteeseen. Hengitys höyrysi ja rillit vetivät kot`sillään huuruun, kun ovesta astui ulos.

Ladut odottavat hiihtäjää, lumimetsä lumikenkäkävelijää, joka reppu selässä suuntaa kulkunsa laavulle keittämään nokipannukahvia ja vartoilemaan, josko kuukkeli ilmestyisi jakamaan eväitä.

♪ ♫

Hups!

Sattuuipa niin, että blogijuttu karkasi ennen aikojaan.  Pistän sen uusiksi.

Niin tekee tämä komea porokin, joka on tapellut sarvensa mäsäksi. Kasvattaa ensi kesän aikana entistä ehommat.

Poroja on vielä paljon vapaina. Tykkäävät ettei lumi haittaa liiaksi ja kait vapaus on niillekin mieleen. Hakeutuvat tarhoihin vasta, kun ruon etsintä käy liian vaivaloiseksi.

Joulukuu 4

Oma jouluni on vuosien myötä muuttunut paljon. 

Poikkeuksetta jossain vaiheessa joulun alla muistuu mieleen jotain lapsuuden jouluista. Rakkaimmat, mutta myös ikävimmät muistot eivät unohdu.

Kun ensi kerran näin joulupukin, pelkäsin mokomaa karvareuhkaan ja nurinpäin käännettyyn pomppatakkiin pukeutunutta pahvinaamaa. Turvallisinta oli piiloutua isän tai äidin selän taakse. Ei pukilla aina ollut jakaa lahjoja, mutten niitä osannut odottaakaan.

Kerran oli jouluaattona riisipuuro mennä väärään kurkkuun. 

Syy oli sinapin!  Veli Vilkastus oli salaa töräyttänyt sinappia puurooni, kun tiesi vastenmielisyyteni sitä kohtaan. Yäk. Riita oli rakennettu ja pelkäsin, että ainakin minulle joulupukki tuo koivuniemen herran.

Ei tuonut, mutten sen koommin ole sinappia suuhuni pistänyt.

♫

Joulukuu 3

Jos kodinkoneiden oli pakko hajota, niin valitsivat edes ajankohdan, ettei ihan joulun alla.

Aika parantaa haavat. Vinha perä siinä taitaa olla.

Tuosta lokakuun lopun karseasta viikosta on jo ikuisuus. Uudet koneet toimivat mallikkaasti. eikä enää viitsi murehtia silloista rahan yhtäkkistä menoakaan. Mikään ei ole ikuista, ei ainakaan kodinkoneet.

Ei ihan piisannut, että pesukoneet ja liesi simahtivat samaan hässäkkään. Vain joitain päiviä myöhemmin pirtin sohvasta pukkasi jousi ylös ja rikkoi kankaan. Tietysti uusi vastaavanlainen oli hankittava.

Ajokilometrejä tuli reippaasti. Kaupat ovat yli kuudenkymmenen kilometrin päässä ja matkalla autokin joutui hinaukseen.

Oli reipasta menoa ja meininkiä monessa mielessä. 

Ihmekös, jos jo väsyttää.

♪♪ ♫