Joulusatu

Yöllä on satanut lunta.

Piha on aamulla puhtaan valkoinen ja lähimetsä kuin satumaa.

Lumen paljoutta ihastellessani harmittelen kuitenkin, miksen viitsinyt aikaisemmin hakea peltosaran takaa metsän laidalta joulukuusta. Nyt ne ovat lumen peitossa.

Saha kainalossa lähden etsimään joulupuuta ja siirryn kuusen luota toisen luo. Kiertelen ja katselen.

Viimein silmään osuu kuusi, joka näyttää lumisena hyvin sievältä. Menen sen viereen ja kopistan lumet oksilta. Katson hetken kuusta arvostelevasti ja yllätyn, kun kuusi kuiskaa hädissään tuskin kuuluvasti.

- Älä hyvä ihminen kaada minua! Kasvaisin mielelläni paljon isommaksi.

Hämmennyn.

Ei  voi olla totta! Kuin puu puhuisi? 

Taitaa olla ajatusteni kepponen. Tarkastelen kuusta toiselta, jos toiseltakin ja kelpuutan sen. Kuiskuttelusta huolimatta potkin loput lumet puun juurelta  ja kumarrun sahaamaan, mutta muutan yllättäen mieleni.

Jätän puun kaatamatta ja lähden harppomaan syvemmälle metsään.

Ravistan lumet useiden joulukuusiehdokkaiden harteilta, kunnes valitsen seuraavan sopivan ja ryhdyn sahaamaan. Kohta kuuluu taas hento ääni.

- Älä hyvä ihminen kaada minua! Kasvaisin mielelläni paljon isommaksi.

Toisen kerran! Ja kohta kolmannen kerran.

Tämä on hulluutta. Olen joutunut varmasti joulusatuun? Joka kerta, kun saha kädessä kyykistyn kuusen juurelle, se kuiskaa – älä kaada.

Lopulta en pysty kaatamaan yhtään kuusta. En tuota, en tuota, en tuotakaan. Kuvittelen jopa puiden nyökkäävän minulle kiitoksensa pelastumisestaan sahan hampailta. Ne näköjään ovat jollain konstilla pystyneet vaikuttamaan mieleeni. 

Näin uskon, mutta silti haluan kokeilla vielä kerran. Saha kädessä kumarrun muka sahaamaan, mutta puu anoo armoa.

Minä luovutan. Tuntuu, ettei sahakaan enää suostu kunnolla yhteistyöhön. Kävelen kotiin ilman kuusta ja tyydyn viettämään jouluni ilman koristeltua joulupuuta.

Lähden puutarhalle kukkaostoksilla.

Kuin ohimennen katson sivusilmällä joulukuusirivistöä. Toistaiseksi ei ostettu joulukuusi ole ollut minun juttuni, ei kai nytkään.

Olen valinnut ostoskoriin muutaman tulppaanin ja hyasintin. Maksettuani teen lähtöä, mutta joulukuusiasia askarruttaa ja vetkuttelen.

Myyjä tulee kysymään minulta, onko kuusi jo valittu?

Kauniita ne ovat. Varta vasten joulukuusiksi kasvatettuja, ajattelen itsekseni ja vastaan myyjälle kuitenkin.

-Ei! Ei ole, eikä taida tulla kuusikauppaa nytkään. Ovat liian isoja.

Myyjä poistuu ja minä toiseen suuntaan. Kohta en ole uskoa korviani, mitä takaani kuulen.

- Osta, hyvä ihminen minut. Olen joulua varten kasvanut. Jos en kenellekään kelpaa, minut silputaan pyhien jälkeen hakkeeksi ja poltetaan. Sellaista osaa ei itseään arvostava joulukuusi toivo. Kiltti ihminen. Osta ja koristele minut joulupuuksesi.

Minä ostin puun.

Kiikutin sen autotalliin aattoa odottamaan. Ehkä joulukuuseni kuiskaa minulle aattoiltana - hyvä ihminen, hyvää joulua sinulle! 

Teille, hyvät blogini lukijat toivotan Hyvää Joulua ja Onnea, Iloa ja Terveyttä vuodelle 2023.

Iso on toive, tulisipa maailmaan rauha!   ♥♥

p.s olen satuillut näin jo kymmenisen vuotta sitten. Tuli mieleen kuusenhakumatkalla.

Huvila

 

 Huvila

 Vanha parakin rotisko se on, vaikka mies sitä miten haluaa Huvilakseen tituleerata. 

Amaaliaa kaivelee yhä miehen keväinen hankinta. Vasta syksyllä sinni antoi periksi käydä vilkaisemassa sitä ihmemajaa, jonne mies päivittäin katoaa.

 Nainen naurahtaa, kun näkee parakin ulkoseinässä STOP-kyltin. Ehkä on kulunvalvontakin jossain? Ei sentään, vaan mies seisoo Huvilansa rappusella tervetulotoivotuksineen ja on otettu esitellessään verstastaan. 

Pikku talo on siisti ja hyllyt täynnä käsityökaluja ja monenlaisia sähkövempaimia hyvässä järjestyksessä. 

Amaalia ihastelee, miten suurenmoisen työn mies on tehnyt muuttaessaan kanalan harrastemajakseen ja utelee samalla, mikä keskeneräinen työ on sorvin vieressä?

 Mies iskee silmää. Vastaa viimein arvoituksellisesti. 

-Joulun alus on salaisuuksien aikaa???

♥♥

Krapu 48/22, sanat; maja, talo, huvila

Krapu on 100 sanan tarina otsikoineen vihjesanat pitää sisältyä tekstiin. Lisää krapuilusta löytyy SusuPetalin blogista.

Pelastusoperaatio

 

 Pelastusoperaatio

 Mies lähtee aamulla verkoille. Hän näkee jo kaukaa, että yhdessä niistä räpiköi joku vesilintu. Harmittaa, sillä lintupaisti ei juuri nyt houkuta.

Mies soutaa rivakasti ehtiäkseen pelastamaan onnettoman eläimen hukkumiselta. Lintu on alkukesän poikasia, joka on sukeltaessaan uinut verkkoon ja sotkeutunut siihen perinpohjaisesti ja hätääntyy entisestäänkin joutuessaan tiheän verkon mukana veneen pohjalle.

Lintu luovuttaa kuitenkin vastarinnan tuntiessaan tiukan käden ympärillään. Kalastaja miettii, raaskisiko rikkoa kalaverkkonsa, siten kyllä saisi siivekkään ehjänä irrotetuksi?

 Valinta oli lopulta linnun säästäminen ja mies ratkoi puukolla sen vapaaksi. Tosin tämä pelastusoperaatio aiheutti verkkoon niin paljon aukkoja, että se viskattiin roskiin.

 Ei patalaiska mies vapaapäivänään rupea työlääseen kokkaamiseen.

 ♥ ♥

Krapu 46/22, sanat; aukko, tiheä, pata. Krapu on 100 sana tarina, otsikkonsa kanssa. Lisää krapuilusta löytyy SusuPetalin blogista. 

Metsän voima

Metsän voima

Olen noussut väärällä jalalla sängystä, joten tulossa musta päivä. Tosin eivät edeltäjätkään ole niin ruusuisilta näyttäneet.

 Aamukahvit hörpittyäni vedän vanhan maastotakin ylleni, eväsrepun selkääni. Otan lisäksi kävelysauvat tuekseni.

Lähden etsimään mielenrauhaa, muuttamaan ankeaa oloa kevyemmäksi.

Kävely sujuu kehnosti, sillä väsyn nykyään helposti. Näköyhteys voimapuuhun auttaa kuitenkin jatkamaan. Se on valtaisa energialisä.

 Kierrän kädet mahtavan puun ympärille. Painan ryppyisen poskeni sen karkeaan kilpikaarnaan. Hyvänolon tunne leviää vartalooni. 

Jo vuosia sitten tutustuin halipuuni voimaan. Se kirkastaa murhemielen, tyhjentää pois turhan painolastin.

Kotiin palatessa muistelen Vuorelan runosta pätkää - ”Minun tielläni vastukset makaa, minä murheita metsihin vien.”

Olikohan runoilijallakin oma halipuunsa?

♥

Krapu 45/22, sanat; tutustua, kirkas, jatkaa.

Krapu on sadansanan tarina, otsikko mukaanlukien. Lisää krapuilusta SusuPetalin blogissa.

Maaginen apu

Maaginen apu

 Puupölkky odottaa alustalle tällättynä halkaisuaan. Kirves kohoaa ja iskeytyy siihen. Osuukin, mutta kimpoaa oksakohdasta lyöjän jalkaan. 

Samalla kirves putoaa ja hellapuiden hakkaaja pyllähtää istumaan. Käsi hakeutuu tunnustelemaan, miten kävi. Toppahousu on rikki, vasta lahjetta nostamalla näkyy kirveenterän mittainen vitivalkoinen haava.

 Haava ei vuoda ambulanssimatkan aikana, eikä vielä ensiavun tutkimuspöydälläkään, missä koko hoitojengi on ihmeissään. Vaikuttaa uskomattomalta.

 Hoitaja pesee ihoalueen ja lääkäri vetää tuolin alleen syventyen tikkaamaan syvän haavan kalvakoita reunoja yhteen. Saatuaan työnsä valmiiksi hän utelee, kuin ohimennen.

- Joku tuntemasi hallitsee kaiketi verenpysäytyksen salaisuuden? Lähtikö ajatuksissasi hänelle avunpyynnön?

Yllättynyt potilas nyökkää ainoastaan. Jättää salaisuuden edelleen salaisuudeksi.

                                                                                  ♥

Krapu 44, sanat: apu, jengi, tuoli. 

Krapu = sadansanantarina otsikko mukaanlukien. Yllä vihjesanat. Lisää tietoa krapuilusta löytyy SusuPetalin blogista

Uusi innovaatio

Uusi innovaatio

Nainen seuraa pienkonemessuilla uuden innovaation esittelyä.

Hän kiinnostuu, sillä hän ei halua metsäänsä isoja koneita ruhjomaan maata ja puita. Mielellään tekisi metsätyöt itse uudenlaisella puunkaatosahalla.

Nainen ostaa sahan. Ostaa myös energian käyttökoodin lähiseudun EnergiaTornilta, joka tuottaa pohjavedestä paineistamalla ja prosessoimalla valon avulla vetyenergiaa pienkoneiden tarpeisiin.

 Nainen menee innoissaan metsäpalstalleen. 

Hän aktivoi sahansa lataamalla riittävästi käyttöenergiaa. Valitsee sitten sahan valintataulukon kompassista puun kaatosuunnan, sekä katkaisukulman. Ilman näitä toimenpiteitä saha ei käynnisty.

 Nainen hyväksyy valinnat, painaa starttia ja punainen valo syttyy. Saha käynnistyy. Puu katkeaa nopeasti ja kaatuu turvallisesti oikeaan suuntaan.

 Myöhemmin kuitenkin EnergiaTornin lasku pisti vihan vimmassa polkemaan uutuusinnovaation maanrakoon.

😥

Krapu 43, aiheena on alla oleva Caran kuva, josta kirjoittaa sadansanan tarina. Lisää asiasta SusuPetalin blogissa.

Muurahaisen iso ego

 

Muurahaisen iso ego

 Pihalle sammaloituneen aurinkokellon päälle on unohtunut matopurkki.

Kannen raosta kastemadot pyrkivät karkuun, mutta vapauteen päästyään joutuvat muurahaisten saaliiksi.

 Muurahaisten ego on niin iso, etteivät ne pelkää mitään. Ei ihmisen paljaita varpaita, eikä tietysti karkuun kiemurtelevia matojakaan, vaan iskevät leukansa lihaan kuin lihaan purrakseen.

 Ihmisen iholta murkku saa äkkilennon sinne, mistä tulikin, mutta murkkujen vangiksi joutuneella kastemadolla on suuri hätä.

Tosin madollakin on itsesuojelukeinonsa. Sen selkäpuolelle leukansa iskevä muurahainen saa samalla annoksen hermoston lamauttajaa. Kohta muurahaisen tuntosarvet ja eturaajat sätkivät ilmaa ja se käpertyy kippuraan. Se pyörtyy.

Virotessaan hetken tajuttomuudestaan muurahainen pakenee. Sen ego lienee saanut kovan kolauksen.

💬

 Krapu 41/22, sanat: kello, ihminen muurahainen

Krapu on sadansanan tarina otsakkeensa kanssa. Vihjesanat saa tarvitessaan taivuttaa. Krapuilusta enemmän SusuPetalin blogissa.