Koneenkäyttäjä

Pakinaperjantai # 329 aiheena on koneenkäyttäjä

Koneenkäyttäjästä tuli mieleen vitsi laihialaisesta partakoneesta, jossa pistetään kärpänen surisemaan tulitikkuaskiin. Surina on hyvä ja edullinen on käyttövoimakin.

Sitä en osaa sanoa, onko tai oliko tällä miehellä tuollainen partakone, jolla oli komea taskukello. Se saattoi olla joku lahjanauris, oli niin komeat vitjatkin.  Vuosia kello näytti ajan kulun tarkalleen, ei edistänyt, ei jätättänyt, eikä mies halunnut vaihtaa hyvää kelloaan rannekelloon, vielä vähemmin hän kuvitteli tarkistavansa aikaa kännykästä.

Kaikella on aikansa, sanotaan, niin kellollakin. Yks kaunis kerta se pysähtyi. Ei jatkanut ajan näyttöä, vaikka mies sitä miten naputteli ja ravisteli. Lopulta oli pakko lähteä kellosepän liikkeeseen ja jättää kello huollettavaksi.

Ajan näyttäjäänsä hakemaan mennessään mies kysyi ensimmäiseksi, tulikos siihen elämää?  Johon kelloseppä.

-          Ihmekös, jos kello oli pysähtynyt, kun käyttäjä oli kuollut.

Antaessaan korjatun kellon miehelle, kelloseppä ojensi tälle myös tulitukkurasian. Hämmästyneenä mies aukaisi rasian ja näki sisällä kuolleen kärpäsen.



Hyvää Pääsiäistä

Pääsiäisviikko on puolessa.Tänään on jo kellokeskiviikko ja huomenna kiirastorstai. Piinaviikon kaikilla päivillä on runsaasti eri puolilla maata erilaisia nimiä ja myös ohjeita, mitä kunakin päivänä sopii tehdä, mitä ei. Vanhan kansan mukaan tänään pitäisi panna kello lehmän kaulaan, vaan kun ei ole lehmää, niin se siitä, mutta tänään, siis kellokeskiviikkona kävin navetassa tai oikeammin lampolassa ihastelemassa vasta syntyneitä karitsoita. Niitä on tulossa vielä parisenkymmentä, vasta kolme oli syntynyt, tumma lammas oli saanut kaksoset ja valkea yhden. Suloisia pitkäkoipia kaikki, niin hellyyttäviä pikkuisia, joita emän valvova katse piti tarkasti silmällä, ettei vieras vaan ole pahoissa aikeissa.

Karitsat ovat päivän ja kahden vanhoja, mutta hyvin pysyvät jaloillaan ja niin liki emäänsä. Ne syövät ja nukkuvat ja kasvavat kovaa vauhtia.



Hyvää pääsiäistä

Pohjoisen porstuan puolelta

Minun touhuni taitavat huvittaa jo oravaakin. Ainakin se  huvittuneelta vaikutti, kun pyörin alvariinsa pihassa ja etsin kuvauskohteita. Pihan kahdeksasta oravasta tunnistan jo kaksi, toinen on tämä Heiluvainen ja toinen Ahtaaja. Heiluvainen just ja just maltaa napsia ruokansa, kun on aina liikkeessä. Ahtaaja syö taas koko ajan.

Lintulaudan syöjistä en saa kunnon kuvia. Sen verran etäällä tuli syöttöpaikka asetettua. Hyvä puoli sinänsä, ettei lumien sulettua ole puhdistamista, kun akanat putoilevat metsän puolelle ja jäävät varvikon peittoon, mutta mieleisiäni kuvia en syöjistä saa. Päivä sitten keksin konstin ja vein lahjaksi saamani puutarhapatsaan ojan penkalle. Täytin sen pähkinöillä ja siemenillä. Tein todellisen koktailin patsaan vesiallasosastoon ja sitten siirryin odottelemaan vierailijoita.

Viikko-ohjelmaan kuuluu myös tiiviisti kalastus, siis pilkkionginta. Suurinpiirtein joka toinen päivä on kyykötettävä avannolla. Ja mikä ettei, kun ahventa saa ja jos kalat joskus pitävät taukoa, niin osaan minäkin taukoilla.

Lunta ja aurinkoisia ilmoja on viime aikoina piisannut. Tykkyäkin tunturissa. Tosin eilinen ja viime öinen tuuli sitä taas verotti.

Komeetan kuvausyrityksetkään eivät ole unohtuneet. Onnea ei ole ollut matkassa, vaikka niin monena iltana olen reisulleni lähtenyt. Oikein kompassin kanssa etsin sopivaa ilmansuuntaa, mistä löytää komeetta. Eilisen tärväsi sumupilvet, jotka nousivat länsi-luode taivaalle peittäen sen auringonlaskusta eteenpäin.
Vaan ei taaskaan tyhjä ilta, sain kuusta mielestäni ihan kelvollisen halokuvan.

Kaiken huippuna ovat olleet tietysti ne revontulet. Vieläkin haltioidun, kun ajattelen sitä upeaa värien leiskumista. Monta kuvaa meni vähän pieleen, kun niihin piirtyi telkkariantenni. Ei semmoinen näyttänyt hyvältä revontulikuvissa.

Taivaantulia

Valmistauduin kolmantena iltana etsimään komeettaa, mutta kesken tähtien kuvaamista taivaalle alkoi ilmaantua värejä, ensin pohjoisen puolen taivaalle, pian joka puolella taivasta leiskui vihreänä ja punaisena. Koskaan aiemmin en ole katsellut näin kauan ja näin komeita revontulia. Ei niitä kameralla vangituksi saanut sellaisessa loistokkuudessaan, mitä ne todellisuudessa ovat. Ne leviävät ja loimuavat, juoksevat pitkin taivaan kantta kerääntyen välillä pääni yläpuolelle sädehtimään joka puolelle. Ihailin ja ihmettelin tätä huikeaa värileiskuntaa pari tuntia. Välillä oli pakko kipaista mökkiin sisälle lämmittelemään, vaikkei pakkasta enempää pariakymmentä astetta ollutkaan, sormissa tuntui, kun kuvia yritti ottaa.

Kuu ja Jupiter pääsivät moniin kuviin. Kuu innostui kuvissa oiken tähtimäiseksi, mutta hällä väliä, en kesken kuvaamisen malttanut paneutua lainkaan kameran säätöihin. Olin vain mielissäni, että vihdoin tuli mahdollisuus kuvata revontulia, enkä halunnut missata.

En taida olla pahoillani, vaikka komeetta jäi vieläkin löytämättä. Jatkan yrityksiä.

edit 18.03.2013 :

En malttanut olla lähtemättä vielä puoli yhden aikaan udelleen pihamaalle seisoskelemaan ja  kuvaamaan lisää revontulia, kun ikkunasta katsoen näin taivaalla edelleen vihreitä ja liloja värijuovia.



Tähdet ja komeetta

Näinä pakkasöinä on taivaalla riittänyt tuijoteltavaa. Enää en tyytynyt katselemaan tähtiä vain sängyni lämpimästä, vaan nyt ne houkuttivat ulos asti. Useampana yönä tähdet ovat näkyneet upeasti ja muutama yö sitten havitsin myös miedot revontulet pohjoisen taivaan rannalla. Kuu on tällä hetkellä sopivasti sirppivaiheessa, eikä valota liiaksi tähtien seurantaa, mutta pakkanen haittaa.
Tähtien joukkoon on maaliskuun alussa ilmestynyt komeetta, pyrstötähti, jonka nimi on PanSTARSS. Se löytyy auringonlaskun jälkeen lännen ja luoteen väliseltä taivaalta ja on paljain silminkin nähtävissä maaliskuun puolivälin jälkeen. Luulen, että löysin sen eilen illalla, tosin en ehkä uskoakseni saanut kuviin. Sata varma kuitenkin kiinnostuksen kohteestani olen, että kyseinen komeetta on alla olevassa kuvassa. Ainakin seurasin yhtä "tähteä", joka siirtyi horisonttiin päin URSAsta lukemieni tietojen tavoin. Jos ensi yönäkin tähdet näkyvät, niin jatkan "tarkkailujani" ja kuvaamisharjoituksia.

Koetin siis saada komeettaa useamman tunnin aikana kuvatuksi. Tein monia retkiä pihalle ja sen verran kauemmaksi talosta, ettei ikkunoiden valo olisi yrityksiäni pilannut. Taito ja pakkanen kuitenkin torpedoivat niitä. Keskiyötä kohden pakkanen kiri aina -30 asteeseen. Sormet olivat hätää kärsimässä, ehkä jo kamerakin. En olisi millään jaksanut antaa sen huurujen haihtua, kun odotin hetkeä päästä siirtämään kuvia tietokoneelle. Kyllä se kysyi hätähousulta malttia.
 Kun kuu katosi matalalle metsän taakse, taivaskin muuttui kuvissa lähes mustaksi. Vajaan 10 kilometrin päässä olevan laskettelukeskuksen valaistus näkyy valosaasteena tuon ylemmän kuvan vasemmassa alalaidassa. Sitä en paljaalla silmällä nähnyt, mutta tähtiä ilmestyi kuvaan hirveän paljon enenemmän, kuin paljain silmin tuijoteltuna.

Muutama tunti auringonlaskun jälkeen taivas näkyi kuvissa tumman syvän sinisenä. Tarkentamisen kanssa minulla oli suuria ongelmia. Äärettömyyteen sitä yritin, mutta, mutta ja taas kävin opiskelemassa lisää. Parhaillaan on lainastosta lainassa puolenkymmentä valokuvaamista käsittelevää opusta.
 Ehkä tänä iltana aloitan kuvauskokeilut aikaisemmin. Varaan kunnon alustan hangelle, niin hyvän, ettei kylmyys tavoita minua, että pystyn selälläni kuvaamaan, tai ainakin kiikaroimaan ja tutkimaan tuota kiinnostavaa "komeettaa"

Kaunista kylmää

Talvi jatkuu niin täysillä, kun vaan voi. Keväästä on ollut sen verran aavistusta, että tiaiset tutkivat tarkkaan pihapönttöjä. Etelän puolen puiden lumitaakka on aurinkopäivien ansiosta sulamaan päin  ja näkyipä lumilapiossa päivällä vesipisaroitakin, jotka tosin jäätyivät heti, kun talon varjo lankesi lapioon. Lintulaudoilla käy vilske. Yhä kaikki pihan kahdeksan oravaa ovat tiaisten ja urpiaisten apuna tyhjentämässä lintulautojen siemenantia. Kävipä siinä muuan päivänä puukiipijäkin.

Tälle aamulle oravien turkki oli hyvin pörrössä, niin lintujenkin höyhenet, sillä talven pakkasennätys mitattiin. Mökin seinähirret paukahtelivat ja rapsahtelivat melko äänekkäästi, joten nousin ja katsoin mittaria. Se näytti -34.3 ja kello oli kaksi. Ennen auringonnousua aamulla oli digimittarin lukemat -38.4 ja mökin nurkalla elohopea laskenut noin -39.5, joten ei ihme, jos nurkissa paukkui. Virallinen pakkasennätys oli Taivalkoskella -38.2.

Auringolla on kuitenkin valtaisa voima. Kohta puolen päivän jälkeen tuskin enää -15, joten sitten jo tarkenee ulkonakin. Vaikka sää lämpenee noin reippaasti muutamassa tunnissa, niin lumikinokset pysyvät mittavina.
Lumi on kuitenkin edellisen roiman lumisateen takia niin pehmeää, ettei kanna metsäsuksella liikkumista. Hiihto on erittäin raskasta. Toissapäivänä jäi itseltäni Kärryn valloitus kesken, kun en  jaksanut nousua kuin puolitiehen. Eikä ihme, sillä tämä pikku vaarakin hieman yli 360 metriä.
Alastulo on huomattavasti helpompaa. Ei taida tulla kantohankia, kun ei ole suvennut lainkaan.

Pilkkireissuilla saa hien pintaan paitsi kairan kanssa, myös tarpoessaan paksussa lumessa. Monien pikkulampien jäällä on lunta paikoin puolisen metriä. Vaan olen koukuttunut niin kalastamaan, että pari kolme kertaa tulee lähdettyä yrittämään kalaonnea. Makoisia on ahvenet pannulla ja samati ahvenkeitossa. Mukavaa on myös tulistella, paistaa makkara ja hörppiä nokipannukahvia kuksallinen, niin epäterveellisiä nautintoja nuo makkarat ja kahvi, kuin ovatkin. Eilinen taukopaikka oli lammen rannalla ja siihen oli lunta kerääntynyt tavallista enemmän. Pannu roikkuu keittistangossa, joka on tökätty jo vähän korkemmalle tulesta. Kahvi saa selkiytyä, mutta pysyy pakkasessa höytyävän kuumana.

Aina ei kaikki reissut suju ihan suunnitelmien mukaan. Joskus voi pehmeä, upottava lumi yllättää ja saattaapa kelkkakin rikkoontua. Silloin on hyvät konstit tarpeeseen.

Kalareissu saattaa muodostua seikkailuksi, kun kelkan toisen jalaksen ohjattavuus rikkoontuu. Miten ajaa sellainen kelkka kotiin, kun toinen jalas haluaa koko ajan omille teilleen? Kyllä kelkan sukset on saatava sidottua yhteen konstilla millä hyvänsä. Onneksi löytyi pätkä rautalankaa ja pari pätkää narua. Kirves ja pihdit. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Jos on lunta jäällä ja metsässä, niin on sitä pihassakin. Silti myös tänne tulee kevät ajallaan. Saattaa olla, että vielä pitkälle toukokuussa on lunta, mutta ennen ensi talven uusia lumia, vanhat ovat sulaneet. Kuitenkin - tulisipa keväämmällä kestävä kantohanki.

Kirje

Jos kirjottaisi kirjeen,

vastaisi muutamalla sanalla

toissa viikolla tulleeseen.

Talvea pitelee yhä,

kevättä kuitenkin vilkuttaa

 ikkunan takaa.

Et sinä tulla ennättänyt?

Niin, niin,

on ne kiireet.

Ymmärränhän minä,

joskus sitä vaan aattelee,

olis se mukavaa

nokatustenkin.

No- toisella kertaa sitten.

Terveisin vaan.

Valokuva- ja Runotorstain 276 inspiksen lähteenä on allaoleva maalaus:
Christopher Paudiß: Einen Brief lesender alter Mann mit seiner Katze (suom.huom. Kirjettä lukeva vanha mies ja hänen kissansa) Kuva Wikimedia Commons