Kalevalaista kokeilua

Kalevalainen runomitta innosti loskakelipäivän ratoksi riimittelemään. Syynsä tietysti silläkin, että parin päivän päästä on Kalevalan päivä.
Päivän sää antoi aihevalintaan lopullisen sysäyksen. Räntää sataa edelleen, sitä oikein märkää, muttei kuitenkaan silkkaa vettä. Lumi tarttui kolaan ja lapioon ja sai jopa heittää samaa lapiollista kaksi kertaa.

Peltikatoilta romahtivat isot lumimassat alas. Pois ne oli kuskattava. Olivat jo pudotessaan niin liiskaantunet tiukkaan, ettei ihan helpolla sekään työ sujunut. Onneksi ei ikkunoita särkynyt, vaikka lumi ne peitti. Siinä lapioidessa muhi päässäni Kalevala. Tämmöistä jälkeä tuli, kun istahdin ajatukset kirjoittamaan.

Ilmatar, ilman neiti nuori

pilvet viskoi taivahalle,

ilmat harmaiksi väritti

Auringon kiusalla sumensi,

rännät päästi valloillensa,

loskalumet alas pudotti,

säät kerralla pahoiksi taikoi

Ihmisille töitä teetti,

tiet ummeksi tuprutteli.

Vähääkään välitti muista,

pilven päällä loikoeili.

Rypi murheessa sydämen,

kun ei armasta hänellä.

Etten itse sään takia rupea valitusvirsiä veisaamaan, niin aurinkoisempi riimi syntyi myös. Kyllä odotetut aurinkopäivätkin tulevat.

 Talven mahti voitettuna

keväälle annettu avaimet.

Auringolla aika nousta,

taivaan kannelle kivuta

lyhentämään pimeän valta,

lisäämään päivälle pituutta,

pehmittämään paksut hanget,

sulattamaan jäät vesistä,

laulattamaan lintusia,

viskaamaan viherrys maahan

Lisäys: 27.2-15 Hyvät Lukijani, runollista ja muutenkin inspiroivaa Kalevalan päivää, sekä oikein paljon kiitoksia  kaikille kommentoijille.