Auringon valo siivilöityy puiden lomasta järvipolulle. Aamu on tyven, kello kai liki seitsemän, kun kävelen reipasta vauhtia vielä reippaampien askelten perässä pysymättä tahdissa kuitenkaan.
Laulurastas lurittelee ihanasti sekin mielissään kauniista aamusta. Erotan myös peipon riemukkaan liverryksen. Odotin ja toivoin, että käkikin kukkuisi soolonsa muiden osaajien sekaan, mutta ei ole vielä ehtinyt tänne asti.
Nautin soutamisesta.
Minulla on peränpitäjä, joka ohjaa veneen pikkujärven vastarannalle katiskojen viereen. Tällä kertaa on kalaonnea. Parista katiskasta nousee lounastarpeet kahdelle päivälle. Oli hauki ja sopivasti ahvenia keittoa varten.
Suurkiitos Ahti ahvenista, muistin sanoa soutaessani kotirantaan. Saalis perattiin heti, minä ahvenet ja mies fileoi hauen.
Kalanperkauksen aikaan alkoi sade, eikä vain ripotellut, vaan kasteli kalastajat. Routa on sulanut ja sadevesi uppoaa saman tien maahan.
Sade ei haitannut päiväsuunnitelmia.
Moni muukin oli rohjennut sateeseen. Rouva metso, tuttavallisesti koppelo oli metsäautotiellä nokkimassa hiekanmurusia. Lähestyimme sitä hitaasti, eikä sillä ollut kiire lehahtaa lentoon. Tuntui, ettei rouva millään olisi halunnut siirtyä märkään ojapensaikkoon. Ei kuitenkaan malttanut taapertaa auton edessä, vaan nousi siivilleen.
Vähän aiemmin kaksi kurkea olivat tieojasta saalistamassa sammakoita. Auton ääni häiritsi ja linnut lensivät matalalentoa raskain siiveniskuin tiensuuntaisesti pitkän matkaa. Harmittelin, miksi kamerani oli taskussa.
En harmitellut pitkään!
Tuulilasin pyyhkijät sutivat nonstoppina lasia, siksi tihrustin vesipisaroiden sumentamasta auton sivuikkunasta, ettei enää jäisi mitään puoleltani huomaamatta. - Seis, seis! pyysin kuljettajaa.
Hän peruuttaa ja voi ihme, mitä ojanpenkan toisella puolen onkaan!
Pienen pieni poronvasa kömpimässä jaloilleen, jotka olivat niin hontelot, että pikkuinen huojui eestaas. Emo ei ohimenevästä autosta piitannut, mutta auton pakittaessa ja pysähtyessä, se havahtui.
Vasa oli varmasti vain tunnin, parin ikäinen. Kohta emonsa perään koikkelehtiessaan, se näytti olevan vain pari pitkiä jalkoja isosilmäisen pään jatkeena.
Emo katsoi viisaammaksi siirtyä metsään, kuin olla minun tuijotettavanani. Pikkuinen koetti pysytellä perässä, mutta töin tuskin se onnistui. Se horjahteli, kaatui. Kömpi pystyyn ja yritti loikata puolukan varpujen yli. Usean kerran se tupsahti päin emonsa kaviota ja taas nurin. Voimia kuluttavia nuo ensi askeleet. Tunsin suurta hellyyttä pikku poroa kohtaan.
Kuusten suojaan katosivat. Mielessäni toivoin molemmille hyvää elämää.
Upea aikainen aamuhetki luonnossa! Lintujen laulu näin keväällä on ihan huumaavaa ja sitä kuunnellessa tulee melkein kyyneleet silmiin - niin kaunista! En ole minäkään kuullut vielä käen kukuntaa vaikka on jo toukokuun puoliväli. Ehkä jo pian kuuluu ”ku-kuu ku-kuu”. Upea kuva ylväästi astelevasta koppelosta. Minä onnistuin myös näkemään muutamia kurkia pellolla mutta olivat niin kaukana ettei objektiivini riittänyt saamaan niistä yhtään hyvää valokuvaa. Toissa päivänä huomasin Tuomarinkylän kartanon pelloilla viisi laulujoutsenta. Aina mieltä lämmittää kun Suomen kansallislintuja on nähtävillä. Tuo vastasyntynyt, hontelo ja pikkuinen poronvasa on todella suloinen. Olette päässeet näkemään ne tärkeät vasan ensimmäiset askeleet elämänpolulla. Mukavaa ja aurinkoista viikonloppua Karsikonperälle!
VastaaPoistaAamut ovat parasta. Kiitos. Aurinko nousee vartin yli aamukolmen ja laskee vasta noin klo 23. Usein aamuisin ellei ole lähtöä minnekään viipyilen portaalla kuuntelemassa lintujen konserttia. Minulla ei ole nyt sellaista linnunpesää, jota seurata, mutta monessa lintupöntössä asutaan.
PoistaKurki on arka lintu. Kerran sain seurata kurkiparin kosiomenoja. Ne olivat yhtä kumartelua ja kaulailuja. Upeaa!
Tykkään myös laulujoutsenista, juuri siksikään emme laske verkkoja suht matalaan järveen, etteivät vesilinnut jäisi niiden ansaan.
Pikku vasa on hellyttävä. Oli niin mahtavaa nähdä, sillä on mennyt usea kevät, etten ole näin pikkuista nähnyt.
Kiitos ja mukavaa menoa myös sinun sunnuntaihisi.
Olipa teillä hieno aamu! Maistoin suussani jo ahvenkeiton, se on niin hyvää tuoreista ahvenista. Ja mikä söpö pieni poronvasa aivan elämänsä alussa.
VastaaPoistaMinäkin ihailin kurkia viime tiistaina kun ajelin naapurikuntaan. Niitä oli melkoinen joukko pellolla, ruokaa ne siellä nokkivat. Tie oli niin kapea, että en voinut pysähtyä kuvaamaan.
Kiitos, oli omasta mielestänikin ja ahvenkeitto on ihan parasta kalaruokaa. Tosin mielipiteitä on paljon.
PoistaYleensä poroemo hakeutuu metsän suojaan synnyttämään. Ehkä eilinen emo ei ollut ehtinyt tai sitten koki turvallisena metsäautotien läheisyyden.
Kurjilla tuli hetkessä ruokaa runsaammin tarjolle, kun sateen alkoivat. Nämä "minun " kurkeni olivat kalastamassa mutaojasta sammakoita. Melko harvoin olen kurkia nähnyt. Tälle keväälle eilinen oli toinen kerta.
Ehkä joku kerta onnistut kuvata kurkia.
Oi näitä sinun kertomuksiasi, tuntuu melkein kuin itse olisin mukana...näin keväällä luonnossa tapahtuu joka päivä jotain uutta.
VastaaPoistaEilinen aamuni oli kevään yksi antoisimmista. Minusta oli mukavaa kirjoittaa sen tunnelmista ja tapahtumista. Vielä mukavampaa, että viihdyt seurassani.
PoistaKevät pitää nyt vauhtia yllä, äkkiä meillä on kesä ja vilauksessa sekin kääntyy syksyksi. No, enpä saa nyt etuilla, ajankohta kerrallaan. Tänään pidetään täällä sadetta.
Meillä näkyy nykyisin vain harakoita ja jäniksiä, mutta niitäkin on meidän vanhusten mukava seurata ikkunasta!
VastaaPoistaKyllä minäkin niitä ikkunastani seurailen. Varsinkin jäniksiä on ollut liikkeellä paljon. Eivät kaikki vielä saaneet edes kesäturkkia. Harakoita ilmestyy joskus korppien kiusaksi, kun olen vienyt kalanperkeet suolle. Lähistön korppipariskunta huolehtii, etteivät perkeet pääse muihin suihin.
PoistaNäin vanhaksi eläneenä olen huomannut kiinnostukseni luontoon kasvaneen vuosien myötä. Entä sinulla?
Niin söpö poron vasa!
VastaaPoistaKiitos ♥!
PoistaIhana luonto noin lähellä. Lähellä on myös meidän oma kuvaajamme ja mainio toimittajamme Aimarii. Ihastuksen huokaus 💚 Tällä kelpaa aloittaa aamu.
VastaaPoistaKyllä, luonto alkaa askelen päässä alimmalta porraspuulta. Niin lähellä se on. Kiitos, kyllä kelpaa minunkin aloittaa tämä aamu, kun saan lukea ja vastailla kivoihin kommentteihin.
PoistaParhaillaan sataa ja kirjoitttamisen lomassa sulkiessani silmäni saatan kurkistaa sinun kotisi puutarhan kukkasia.
Mukavaa sunnuntaita.
Mukava kalareissu, tuli lapsuusajat mieleen. Tarkasti kun katselit, niin huomasit eläinmaailman ihmeitä. Rouva metso on kaunis lintu, kurjet noin läheltä nähtynä varmasti vaikuttavia, ja sitten vielä melkein näit synnytyksen.
VastaaPoistaKiitos. Oli kyllä. Sinulla on varmasti kivoja muistoja lapsuudestasi. Kyllä minäkin lapsena kävin jo mato-ongella ja edelleen kalastusmuotona se kiinnostaa minua eniten.
PoistaEilen oli tosiaan paljon lintuja liikkeellä ja nimenomaan hiekkatiellä, jopa usea pikkulintuparvikin pyrähti auton edestä lentoon. Varmaan kymmenkunta tirppaa joka kerta. Ehkä olivat pulmusia?
Toivotaan pikku porolle turvallista elämään.
Sait todistaa luonnon ihmeitä. Pienestä porotkin ponnistavat.
VastaaPoistaIhme suorastaan on, että nuo pikku vasat nousevat kohta synnyttyään seuraamaan emoaan, muuten eivät selviäisikään.
PoistaEn aivan syntymää nähnyt, mutta varmasti aamulla syntynyt vasa ja aamullahan minäkin olin liikkeellä.
Ihania kohtaamisia. Ja tuo vasa on kyllä niin hellyttävän näköinen honteloine jalkoineen.
VastaaPoistaKiitos. Tuollaisia toivon aina kokevani luonnossa liikkuessani. Ne ovat huippua. haluaisin niin mielelläni kohdata tämän pikkuisen myöhemmin kesän kuluessakin. Tuskin tunnen, sillä emo oli poikkeuksellisen näköinen.
PoistaKiitos aimarii, oli hieno kevätkesän aamun kuvaus. Niin tuoreet kalat pöydässä kuin vain voi olla, onnittelut!
VastaaPoistaNäitpä vaikka mitä, sen koppelonkin. Entäs sitten se suloinen vastasyntynyt! Harva näkee pieniä porovauvoja...
Kiitoksia. Herkkua ovat kauniit aamut, samoin kalaruoka. Ei täällä kaupoista just kalaa ole ostaa, paitsi lohta, josta minä en pidä.
PoistaNo nyt sitten haluaisin joskus tavata tuon pikku taaperon kasvaneena isommaksi. Kun muistelen, niin vain kerran aikaisemmin olen vastaavanlaisen pikku porovasan nähnyt. Joten harvoin näkee...
Voi miten suloinen tuo pieni poronvasa onkaan! Minäkin toivon heille hyvää elämää.
VastaaPoistaKyllä vauvat on söpöjä, niin ihmisten kuin eläintenkin. Kiitos, minäkin toivon vasan selviytymistä elämän ankaruudessa.
PoistaKauniisti kirjoitat ja kivat kuvat.
VastaaPoistaKiitos!
PoistaIhania kohtaamisia, varsinkin tuo pieni porovauva. Kovin on sillä hontelot jalat, mutta sitkeästi yrittää pysyä emonsa kannoilla.
VastaaPoistaSuloinen vasa todella on. Pitkään sain sen kulkua emonsa perässä seurata. Kyllä se meno oli nurin ja pystyyn, nurin ja pystyyn, mutta niin vain metsään katosivat.
PoistaFantastic photos 👏
VastaaPoistaTwo beautiful encounters, with the beautiful Blackbird and with the tiny and cute reindeer calf.
Thank you, but the bird is not a blackbird, but a much larger bird that belongs to the canal birds.
PoistaThe bird in the picture is a capercaillie (wood grouse)
Female capercaillie
Pikkuinen vastasyntynyt! Varmasti ihmeellistä nähdä tuollainen yllättäen
VastaaPoistaAivan huippuahan se oli! Niin harvoin olen kuitenkaan näin pientä vasaa nähnyt. Yhtä söpö kuin pikku kissatkin.
Poista