Jo kolmannen kerran tämän vuoden puolella pakkasen kylmä koura on napannut hyiseen otteeseensa. Puistattaa, jos pitäisi lähteä ulos.
Viime yönä ylittyi jälleen -31 astetta. Tällä kertaa se tapahtui revontulten loimutessa ja seinähirsien paukahdellessa. Katselin unta odotellessani vihreänä loimuavaa taivasta. Sitä näytöstä seuratessa ei voi silmiään ummistaa. Se on upea valoshow. Hetken jopa mietin, lähtisinkö ulos kameran kanssa, mutta jätin lähtemättä. Kuvasin ikkunan läpi.
Avaruuteen tuijottelu on mahtavaa, joskus voin kaukana liiteleviin ajatuksiini nukahtaa, joskus ne vievät loputkin unihiekat silmistä. Varsinkin jos alan miettiä otavan himmeämmän tähden sammumista!
Selkeästi syytän pakkasta, että tänään on ollut luppopäivä.
Jos yön maailma olikin muutaman tunnin vihreä, niin aamulla hetki ennen auringonnousua idän taivas suorastaan hehkui punaisena. Sykähdyttävän upea näky keskellä sydäntalvea. Pystyi lämmittämään pakkasellakin.
Pakkasilmaa tunnustelin sen verran, mitä piipahdin viemään roskapussin ulkoportaille. Siinäkin oli vähällä käydä klassikot, eli märkä käsi oli tarttua metalliseen oven ripaan, Ei käynyt, eikä hipaisusta oteta.
Ennen tätä pakkaspäivää oli viikonvaihteessa hyvin leutoa. Uutta lunta satoi hiukan ja piharakennusten katoilta lumet valahtivat maahan. Niiden kolaaminen kävi työstä.
Vähälumisen talven hanki painui monta senttiä ja metsien puut huokailevat helpotuksesta, kun lumitaakka putosi oksiltaan. Sittemmin parin päivän ajan pakkanen on hyvin ohuella siveltimellä sutinut alastomille oksille uudelleen hieman valkoista. Näyttää tyhjää paremmalta, mutta en menisi pakkasta taiteilijana tästä kerrasta kehumaan, vaikka tavallisesti tekeekin upeaa jälkeä.
Viime viikolla tekemäni lumipallolyhdyt ehtivät sulaa suojasään aikana. Myös kaikki ennen joulua jäädyttämäni jäälyhdyt näyttävät nyt pitsikruunuilta uudella hangella.
Onneksi pakkanen pysyy seinien ulkopuolella. Klapeja vain pari kertaa päivässä pikku takkaan, niin hyvin tarkenee. Vahvana kuulen kuitenkin jo Karsikkokankaan kutsun. Sinne asti en ole suksineni vielä ehtinyt, mutta onpa talvea vielä jäljellä.
