torstai 21. marraskuuta 2024

Uutiset ennusti myrskyä

 


Iltauutisten säässä varoiteltiin kansalaisia voimakkaasta syysmyrskystä. Mahdolliset sähkökatkokset ja puiden kaatumiset saattaisivat myrskyn laajuuden vuoksi olla mittavia.

Tuskin 30 m/sek tuuli tänne kulmakunnalle osuisi, ajattelin. Täällä ollaan vaarojen suojassa, kuin herran kukkarossa, ettei vuosikausiin ole ollut sähkökatkoja, vaikka paikoin sähkö kulkeekin vielä yläilmoissa.

Yöllä tuuli kolisutteli piipun peltisuojia hirveällä voimalla karistellen tyystin uneni.  Kaksi koiraa ulisi duettona säestäen tuulen kohinaa.

Tuuli vain yltyy aamua kohden lakaisten pihalumet. Koirat pyörähtävät portaalla täyskäännöksen, eihän nyt tuollaiseen ilmaan. Varsiluuta, lapiot ja kolat ovat levällään pitkin pihaa.

Parasta itselläkin varautua pahimpaan. Pistän tulet uuniin, kaivan kynttilät esille ja keitän vettä termokseen.


                                                                  ***

Krapu 47/24 vihjeenä kirjoittamiseen aiheena UUTINEN.  Kraputeksti on otsikko mukaan luettuna tasan 100 sanaa.
Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan.

Lisää krapukirjoittamisesta SusuPetalin blogissa.


keskiviikko 13. marraskuuta 2024

Kävelyllä marraskuun aamuhämärässä

 Kohta on marraskuu puolivälissä, eikä talvesta tietoa. Pari kohtalaisen hyvää yritystä on ollut, mutta vesittyneet pian ja maa on taas lumeton, vain hentoa kuuraa kaikkialla. Toivoa kuitenkin on, sillä ilmassa leijailee lumensydämiä. Nenälleni pudotessaan ne sulivat heti, mutta kaikki hyvin Koillismaalla, lumi vain puuttuu.


Lenkkini alkumatka on soratiellä talsimista muutama sata metriä. Kävelen sen osuuden tienreunaa pitkin välttääkseni liukastumisen, sillä tiellä olevat kuopat ovat vedentäyttäminä jäätyneet ja arveluttavan oikukkaita.
Pysähdyn kuvaamaan tien alittavaa ojaa, joka rannoiltaan on jäässä. Vesiraja on korkealla ja tammukat jossain ojan syventeissä.

Matkani jatkuu. Käännyn metsätielle, joka on osin leveä ja paikoin paksulti männynneulasten peittämä. Mahdottoman mukava alusta jalalle.
 

Ylämäkeä riittää. Pakko on välillä hidastaa, sillä puuskutan liikaa. 
Löydän hetken hengitystä tasatessani kuvattavaa. 
Katselen vanhoja kantoja. Osasta näkee, että puu on aikanaan kirveeellä kaadettu. Joidenkin kantojen juurella on poltettu nuotioita. Ehkä metsämiehet, ehkä savottalaiset ovat tulen loimussa lämmitelleet kohmeisiä käsiään.




Sumu sakenee. Enää ei näy vaarojen huippuja.
Lumensydämet eivät ehtineet kasvaa lumihiutaleiksi, kun sää muuttui tihkusateeksi.

Olin ajatellut viipyä Kärryvaaran rinteellä pitempään istuskelemassa sopivan kannon päällä ja ihailemassa edessäni etäällä näkyviä Teerivaaraa, Iso-Syötettä, Varpuvaaraa, Pikku-Syötettä, Särkivaaraa. Kuviakin olisin halunnut, mutta vaarat ei piirry lainkaan taivaanrannalle. Kaikki on samaa harmaata, taivas ja maa. Maisemat ovat kadonneet.

En käänny paluumatkalle, vaan jatkan eteenpäin ja saan reitistäni lopulta ympyrän.
On mukavaa kulkea leppoisasti alamäkeä, vaikka "baana" on muuttunut kapeaksi poluksi. Vuosikymmenet, taitaa olla satakin vuotta tai ehkä vieläkin enenmmän, kun polku on ollut ahkerassa käytössä. Viime aikoina ovat kulkijat olleet vähissä. Mielestäni enää vain porot, ketut, jänikset ja minä käytämme tätä reittiä Kärryvaaraan ja takaisin. Ketään ei ainakaan ole vuosiin vastaantullut, eikä ohimennyt polulla kulkiessani. 
Talvisin polun kohtaa myötäilee latuni.


Pitkin matkaa on komeita naavakuusia. Paikoin on myös uusia, paikoin vanhoja hakkualueita, joissa on eri-ikäistä puustoa.
Metsä on hiljainen. Ei näy, ei kuulu lintuja. Vain yksi rouva teeri taapertaa edeltäni syrjään. Ei pidä kiirettä lentoonnousulla, mutta on silti pian kadonnut varvikkoon, ettei sitä näy hyvän suojavärinsä ansiosta.


Alamäki loppuu ojauomaan. 
Sama oja tulee ylitettäväkseni uudestaan, mistä aikaisemmin kuljin tiesiltaa pitkin yli. Oja virtaa solisten vanhan myllyn lähettyvillä, eikä saappaan varret ehkä riitä kahluuseen. En kokeile, vaan lähden ylittämään puita pitkin.  Jäiset siltapuut ovat liukkaat. Onneksi osasin olla varovainen.

 
Kuljen pätkän ojan viertä. Mieleen muistuvat kesäiset kalaretket. Tuostakin kuusen alta nousi kerran melkoinen tammukka. Joskus muutama harjus. Nykyään saukko asustaa näillä main ja kalastaa ahkerasti, että muut kalastajat saavat usein pelkkää tyhjää.

Matkavauhti ei ollut kova. 
Pidin mielessä, ettei se ole matka, joka tappaa, vaan vauhti.  Oli mukavaa ulkoilla. Huonoa säätä ei olekaan. Uskon tosiaan, että sää on vain pukeutumiskysymys.  Totuuden torvena totean sittenkin olevani kuin kissa, joka lähtiessään ulos huomaa portaalla vesisateen, ja kääntyy siitä paikasta takaisin pirtin puolelle.

Tämän kävelyhaasteen alku on lähtöisin  Villa Emilia blogista. ♥


Viikko sitten auringonnousu oli näin värikäs muutaman asteen pakkasessa. Ehdin nippa nappa ottaa muutaman otoksen, kun värit katosivat.

tiistai 5. marraskuuta 2024

Marraskuun M-kuvat

 Marraskuun kolme kuvaa, jotka alkavat kirjaimella M, kuten marraskuu. Tämä kiva haaste on Kristiina K:n aloittama, josta kiitos.

Kuvat voivat esittää mitä vain, kunhan kuvan aihe alkaa meneillään olevan kuukauden ensimmäisellä kirjaimella.
 ♥
 
Makkara, makkaranpaisto


Tässä käristyy nuotiomakkara. Kärkkäri saa väriä ja makua. Seuraavaksi se nokeaa ja polttaa huulet ja suun. Muutaman kerran kesässä olen paistetanut nuotiolla makkaraa. Aikanaan talvella tietysti lisää. Parasta  makkaranpaistossa on nuotiolla istuskelu.

                                                                    ☺     

Makuulle maahan metsässä



Kuka estää heittäytymästä pikälleen varvikkoon? Ei kukaan, varsinkaan silloin, kun metsä on kuiva. Silloin se suorastaan houkuttelee heittäytymään pitkin pituuttaan kanervan ja mustikanvarpujen joukkoon, katselemaan pilviä, vetämään syvään henkeä ja tuntemaan syksyisen maan monenlaiset tuoksut.

☺

Mahtava mänty
 

 Jos sattui heittäytymään makuulle ison männyn lähelle, tuntuu, että sen oksat ulottuvat taivaaseen asti. Tuuhea latvus antaa suojan monelle siivekkäälle ja miksei oravillekin. 
Minä saatan myös painaa poskeni männyn karkeaa kilpikaarnaa vasten ja kietaista samalla käteni puun ympärille. Eivät ne tietenkään ulotu koko puun ympäri, mutta kuitenkin siinä seisoessani voin supatella sille ison kiitoksen hetkestäni metsässä ja luvata tulevani seuraavan kerran lumien aikaan.
 
Nyt on tullut lunta. Pakkaslunta sataa parhaillaankin. Mittarissa aamulla -11.4, nyt noin -9


sunnuntai 3. marraskuuta 2024

Seniorijumppa

 

Kylätalolla alkaa seniorijumppa.

Amaalia on asiasta tohkeissaan. Hän on pitkään odottanut ohjattua liikuntaa, eikä enää malttaisi päivääkään.  Epäilyttää kyllä, miten kipuileva selkä suhtautuisi voimistelemiseen. Kuitenkin ilahduttaa, että suorana seisten hän saa kämmenensä taivutettua lattiaan, ettei massu sentään mahdottomia ole kasvanut.

Amaalia penkoo kaappejaan etsien vanhan jumppa-asunsa. Sovittaa sitä ja harmistuu.

-Pirulauta, onpas kutistunut vaatekaapissa!  Moista murhetta nainen ei pitkään märehdi, vaan kelpuuttaa kassiinsa ikivanhan t-paidan ja verkkahousut.

 Amaaliaa jännittää ensimmäinen jumppatunti.  Hän tuntee pettäneensä itsensä muistaessaan lupauksen 50-vuotiaalle Amaalialle - kunnossa kaiken ikää.  Ollakseen rehellinen, hän on vuosien kuluessa etääntynyt kaikesta liikunnasta.

Jumppakassin heilahtaessa olalle Amaalia tuntee voimaannuttavaa riemua.

♥

Krapu 45/24, sanat: selkä, etääntyvä, housut. Krapu on otsikko mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan. Lisää krapukirjoittamisesta SusuPetalin blogissa. 


keskiviikko 30. lokakuuta 2024

Kävellen liikkeellä lokakuussa

 Tänään on hiukan lunta maassa, myös ilmassa. Tuskin tästä on vielä talvilumien aluksi. On kovin märkää.

Ehdin tehdä  kävelyretken paremmalla ilmalla ja osallistun niillä kuvilla ja tunnelmilla Villa Emilian kävelyhaasteeseen.

Otin kävelysauvat mukaan. Niiden avulla ojien ylitys sujuu helpommin. 

Ensin pihasta soratien yli vanhoille peltosaroille. Loikatessani ensimmäisen oja yli, säikyt porot kiirehtivät kauemmaksi, eivät halunneet saada seuraa.

Katselin tarkemmin peltoa, jota juuri ja juuri tunnistaa enää pelloksi, vaikka pajutkin ovat taas kertaalleen leikattu. Kymmenen vuotta sitten repimämme piikkilanka roikkuu männyn oksasta metsän puolella. Kukaan ei ole vaivautunut viemään sitä pois.

Pelto jäi taakse ja puolilahoa siltaa ylittäessäni yksi siltapuu katkeaa. Hyvä, että pääsin loikalla toiselle puolen. Hento kuura on aamuauringon paisteessa nopeasti hävinnyt.

Ohitin vanhan pajan, jossa suunnilleen 60 vuotta sitten on taottu. Kuvaan usein tätä vanhaa rakennusta. Nyt huomasin alimman hirsikerran lahoavan pahasti. Miten mahtaa pajan käydä ensi talven lumien alla. On se muutenkin kovin raihnaisessa moodissa.

Pajalta eteenpäin kävelin leveää baanaa. Reitti järvelle on minulle mieluisa. Joskus se on ollut polku, nykyään mönkkärit ja maastoautotkin ajavat siinä. Noin 6-7 vuotta sitten juoksin matkan kotoa järvelle ja takasin. En enää.

Ei matka pitkä ole, mutta en minäkään enää juoksukuntoinen. Olen haaveillut joskus, olisipa järvi uimakelpoinen. Vaan kun ei ole. Mutapohjainen, paikoin matala ja rannat soistuneet lähes ympäriinsä. Kalaisa se kuitenkin on.


Rantaa lähestyessäni, tuli mieleen, miten muuan myöhäissyksy lumien tultua lähdin suksilla katsomaan, onko järvi jo jäässä. Oli se, mutta ranta ei ollut ja lumen alta turskahti vesi. Suksenpohjat jäätyivät. Oli ankeaa nostella 2.5 metrisiä metsäsuksia takaisin kotiin pakertaessa, kun pohjissa oli paksut lumipaakut.

 Rannassa on vene.  Työnsin sen vesille. Soutaminen kävelyn jatkeeksi antaa käsivarsille liikuntaa.
Järvi oli tyyni, hetken aivan pläkä, mutta airojen liike särki peilikuvat. 
Soudin pitkulaista järveä päästä toiseen. Taivaalle alkoi nopeasti kerääntyä pilviä, myös tuuli heräili.


 Aurinko oli nousut noin vartt ia vaille 8 (kesäaikaa) ja sai pilvien lomasta taivaanrannan ja vedenpinnan punertamaan. Järven kumpaakin päähän päin katsoessa näkee taivaanrannalle piirtyneet vaarat.



Kaukana kiiluvat tunturihotellin ikkunat .


Kun olin soudellut aikani ja kuvasin tutut näkymät taas kertaalleen, käännyin kotivalkamaan päin ja lähes samaa reittiä takaisin.

Seuraava kerta kuljen luultavasti rantaan vasta lumen aikaan. Venekin on jo vedetty talviteloilleen. 

maanantai 28. lokakuuta 2024

Oikoreitti



Tyhjä näyttö pilkkaa julmasti, ainakin aikanaan itsetuntoani. Tosin sykkeeni kohoaa yhä puhuttaessa menneestä nolosta suunnistuksesta.

Olin saanut viiden minuutin opastuksen GPS-paikantimen käytöstä. kun me kaverukset lähdimme maastoon yönyliretkelle.

Kuningasajatus oli suunnistaa ensin laajan hakkuuaukion läpi ja siitä korkean harjun solanpuoleista mutkittelevaa reunaa laavulle. Siksi paikannin mukaan.

Napsautin laitteen toimimaan.

Se löysi kolme satelliittiä. Navikointi alkoi ja GPS:n karttasovelluksessa näkyi merkki olinpaikastamme. Eipä muuta, kuin menoksi. mutta sitten alkoivat ongelmat.

Kansallispuiston alueelle ehdittäessä maasto muuttui paikoin hankalakulkuiseksi.  Kierrettävää oli paljon ja siinä se virhe tapahtui. Satelliittien yhteys gepsiin katkesi ja hukassa oltiin.

Taas tuli todettua - oikoreitti on pisin reitti.

♥

Krapu 44/24, vuorossa on annettu ensimmäinen lause eli kravun pitää alkaa lauseella Tyhjä näyttö pilkkaa julmasti. Lisää faktaa asiasta SusuPetalin blogissa.


sunnuntai 20. lokakuuta 2024

Varoitus


Tapahtumasta on aikaa, mutta vuosittain kesällä muistan sen seisoessani Myllyojan partaalla tammukkaongen kanssa.

Silloin tein jo paluuta ojanvarsipolun jyrkänteellä, kun päätin vielä kokeilla kalasonneani. Leveäoksainen kuusi esti sen siiman takerruttua koukusta puuhun. Harmissani olin nykäistä vapaa voimalla.

En ehtinyt, kun tunsin vasemmassa hartiassani koputuksen. Vilkaisin taakseni, ei siellä ketään ollut.  Käännyin nähdäkseni paremmin, mikä herätti huomioni.

Ei mikään. Vain iltatuulen huminaa korvissani ja valkoinen poro tuijottamassa ojan toiselta puolen.

Valpastuin. 

Jos nykäisyn voimasta siima olisi katkennut yllättäen, olisin samalla pudonnut selin törmältä toista metriä veteen. Olisi sattunut kipeästi.

Mielessäni olen taipuvainen uskomaan, että äideillä on valta huolehtia lapsistaan tuonpuoleisestakin.


                         

*  

Krapu 43/24, sanat; koputtaa, vuosi, valta. Krapu on sadansanan tarina, johon tulee sisällyttää annetut kolme sanaa. Lisää asiasta löytyy Susupetalin blogista.  Hän on vetänyt tätä juttua jo helmikuusta 2019 lähtien. Hänelle ♥  kiitos.