Lumen valta

Aurinko ei jaksa nousta tänäänkään, vaikka on pitänyt jo monta vapaapäivää. Näin sydäntalven aikaan ne hetket ovat hyvin arvossaan, jolloin kaivattu mollukka kipuaa taivaanrannalle. Herkemmin viime päivinä taivaan on peittänyt tasapaksu harmaus, joka houkuttelee lumisadetta onnistuen siinä liian usein.
Aamuisin herkkä valo viipyilee ja katoaa muutaman tunnin kuluttua sukkelaan käyden taistoa kaamoksen voimien kanssa, vaikka kaamos kalenterin mukaan onkin hellittänyt otteensa. Aivan vielä ikkunastani näkyvä Kärryvaaran huippu ei ole saanut nauttia auringon valon talvisesta hyväilystä. Ehkä pian, sillä luvassa on tulevalle viikolle kireät pakkaset. Sitä ennen verestän edellisen pakkasjakson kuvalla.

Parhaillaan sataa lunta. Ilma on sakeanaan suuria märkiä lumihiutaleita. Aivan vasta heitin lumikolan seinustalle lumenluontiurakan päätteeksi ja kaivoin kynttilälyhdyt kinoksen päälle.
Uusiksi menee tänään. Vallit alkavat olla korkeita ja joka kerta vain työläämpää pukata lumia niiden yli.

Puihin kiinnittynyt tykky paisuu. Vaarametsien kuuset ovat ikäänkuin vetäneet oksansa kylkiä myöten ja näyttävät upeilta tykkypilareilta. Harvemmin niiden oksat lumen painosta katkeilevat, mutta männyt ja miksei koivutkin selviävät heikommin. Raskaan tykkytalven jälkeen näkee latvuksensa menettäneitä mäntyjä. Nuorilta koivuilta löytyy joustoa. Ne nöyrtyvät luokille lumen alla, mutta rajansa silläkin, saattaa latva napsahtaa myös poikki.

Pyykitelineelle kävi köpelösti. Se väsyi ja romahti alas. Oma vikani, kun en pudottanut lumia naruilta. Ajattelin laiskuuttani, tehköön tuuli sen homman puolestani. Näin kävi, sitä saa, mitä tilaa.

Kattojen päältä on pudotettu lumia, ettei käy, kuten pyykinkuivaustelineelle. Ehkä syytä myös tyhjentää roskiskatoksen päällys.  Roskapussia viedessä olen ollut jo kuulevinani sen huokailuja taakkansa alta, mutta toistaiseksi en ole ollut ymmärtävinäni. On ollut mielestäni kaunis katsella valkolakissaan. Tietenkään ei naurata, jos koko komeus lysähtää. Mitä sanoisin pojanpojalle, joka viime kesän renkityönään roskiskatoksen rakensi?

Alkuviikolla minua ilahdutti Amerikasta asti saamani posti. wondersbykaari lähetti  arvontansa yllätyspalkintona minulle kuusi tavattoman kaunista korttia, kirjekuoretkn korttien mukana. Enpä tiedä, raaskinko lainkaan kenellekään niitä postittaa. Tai jos postitan, niin kuvaan ensin itselleni ja vasta sitten kirjoitan kirjeen kortin sisäpuolelle. Olen edelleenkin etanakirjeiden kirjoittaja.
Kiitos wondersbykaari ♥

Yhä sataa lunta. Ulkona on vahva hämärä, melkein pimeä.
Kuulin, miten varaston peltikatolta putosivat lumet, mutta lumitöitä mieluummin lähtisin suksille otsalampun valossa joelle asti kuullakseni, miten jääkalikat kilisevät virtapaikan rantavedessä.