Lunta, lunta, lunta

Mistä muusta osaisin kirjoittaa, kuin lumesta? Vajaan viikon oli päiväohjelmani ilman lumenluontia, mutta ilmojen lauhtuminen toi lumisateet takasin. Ilmeisesti lumen määrä ei ollut tällä alueella riittävä.
Sunnuntaisen lumiurakan jälkeen grillikota näyttää kynityltä, kun en ylettynyt lapioni kanssa ylemmäksi, eikä tikkaita ollut ottaa tähän hätään. Nyt se on niin ruman näköinen, että silmää karsastaa. Saatan todella joku päivä hakea tikkaat ja siistiä työ jälkeä.

Vielä perjantain aamu alkaa napakassa pakkassäässä. Taivas helottaa vaaran takaa niin houkuttelevasti, että lähden suolle sitä kauneutta ihailemaan, vaikka mittari näyttää -28. Tarpeeksi vain vaatetta ylle ja suksille, etteivät taivaan värit ehtisi kadota.
Hoppu oli todella vaivan väärtti. Sukset upottavat pehmeässä lumessa, vaikka ovatkin pitkät ja leveät metsäsukset. Varon, etten kupsahtaisi nurin, sillä ylös kompuroiminen tulisi olemaan vaivaloista.

Suo on kuvauksellinen aina. Sen känkkärämännyt elävöttävät maisemaa. Varsinkin tänä aamuna valastus on herkkiä sinipunasävyjä hämärän rajamailla. Sormiin käy tavattoman kylmä, sillä kuvia napsiessa rukkaset on topattava sauvojen päihin.

Aamun valjettua värit katoavat ja tilalle tulee silmiä häikäisevä valkoisuus. Neitseellistä lumen pintaa ei edes henno rikkoa, sitä vaan katselee ja katselee, ikään kuin tallentaaksen näkymän muuallekin, kuin kameraan.

Tykky ei ole aivan edellisten talvien näköinen. Useat lauhat jaksot ovat sitä karistaneet kevyemmäksi. Jos asiasta puiden mielipidettä kysyttäisiin, taitavat olla selkeästi mielissään.

Monesti on käynyt mielessä jokivarressa oleva vene. Miten se jaksaa lumien alla? Huoli vaivaa sen verran, että on lähdettävä veneen tilanne tarkastamaan. Matka taittuu moottorikelkoilla umpihangessa. Minua jännittää, miten selviän kelkkani kanssa, sillä en kovin paljon aja itse, vaan tykkään istua mieluummin ajajan takana katselemassa masemia ja kuvaamassa. Rankkaa olisi kelkan kaivaminen hangesta, jos sattuisi uppoamaan. Mitatessa lunta on joen rannalla noin 85 senttiä.

Vene nukkuu prinsessa ruususen untaan hangen alla. Ei arvaisi, jos ei tietäisi, että tuon lumikinoksen alla on vene. Sen kuormaa pitää ryhtyä keventämään, muuten saattaa käydä niin, ettei keväällä ole mitä vesille työntää, kun kalalle tekee mieli.