Joulusatu

Yöllä on satanut lunta.

Piha on aamulla puhtaan valkoinen ja lähimetsä kuin satumaa.

Lumen paljoutta ihastellessani harmittelen kuitenkin, miksen viitsinyt aikaisemmin hakea peltosaran takaa metsän laidalta joulukuusta. Nyt ne ovat lumen peitossa.

Saha kainalossa lähden etsimään joulupuuta ja siirryn kuusen luota toisen luo. Kiertelen ja katselen.

Viimein silmään osuu kuusi, joka näyttää lumisena hyvin sievältä. Menen sen viereen ja kopistan lumet oksilta. Katson hetken kuusta arvostelevasti ja yllätyn, kun kuusi kuiskaa hädissään tuskin kuuluvasti.

- Älä hyvä ihminen kaada minua! Kasvaisin mielelläni paljon isommaksi.

Hämmennyn.

Ei  voi olla totta! Kuin puu puhuisi? 

Taitaa olla ajatusteni kepponen. Tarkastelen kuusta toiselta, jos toiseltakin ja kelpuutan sen. Kuiskuttelusta huolimatta potkin loput lumet puun juurelta  ja kumarrun sahaamaan, mutta muutan yllättäen mieleni.

Jätän puun kaatamatta ja lähden harppomaan syvemmälle metsään.

Ravistan lumet useiden joulukuusiehdokkaiden harteilta, kunnes valitsen seuraavan sopivan ja ryhdyn sahaamaan. Kohta kuuluu taas hento ääni.

- Älä hyvä ihminen kaada minua! Kasvaisin mielelläni paljon isommaksi.

Toisen kerran! Ja kohta kolmannen kerran.

Tämä on hulluutta. Olen joutunut varmasti joulusatuun? Joka kerta, kun saha kädessä kyykistyn kuusen juurelle, se kuiskaa – älä kaada.

Lopulta en pysty kaatamaan yhtään kuusta. En tuota, en tuota, en tuotakaan. Kuvittelen jopa puiden nyökkäävän minulle kiitoksensa pelastumisestaan sahan hampailta. Ne näköjään ovat jollain konstilla pystyneet vaikuttamaan mieleeni. 

Näin uskon, mutta silti haluan kokeilla vielä kerran. Saha kädessä kumarrun muka sahaamaan, mutta puu anoo armoa.

Minä luovutan. Tuntuu, ettei sahakaan enää suostu kunnolla yhteistyöhön. Kävelen kotiin ilman kuusta ja tyydyn viettämään jouluni ilman koristeltua joulupuuta.

Lähden puutarhalle kukkaostoksilla.

Kuin ohimennen katson sivusilmällä joulukuusirivistöä. Toistaiseksi ei ostettu joulukuusi ole ollut minun juttuni, ei kai nytkään.

Olen valinnut ostoskoriin muutaman tulppaanin ja hyasintin. Maksettuani teen lähtöä, mutta joulukuusiasia askarruttaa ja vetkuttelen.

Myyjä tulee kysymään minulta, onko kuusi jo valittu?

Kauniita ne ovat. Varta vasten joulukuusiksi kasvatettuja, ajattelen itsekseni ja vastaan myyjälle kuitenkin.

-Ei! Ei ole, eikä taida tulla kuusikauppaa nytkään. Ovat liian isoja.

Myyjä poistuu ja minä toiseen suuntaan. Kohta en ole uskoa korviani, mitä takaani kuulen.

- Osta, hyvä ihminen minut. Olen joulua varten kasvanut. Jos en kenellekään kelpaa, minut silputaan pyhien jälkeen hakkeeksi ja poltetaan. Sellaista osaa ei itseään arvostava joulukuusi toivo. Kiltti ihminen. Osta ja koristele minut joulupuuksesi.

Minä ostin puun.

Kiikutin sen autotalliin aattoa odottamaan. Ehkä joulukuuseni kuiskaa minulle aattoiltana - hyvä ihminen, hyvää joulua sinulle! 

Teille, hyvät blogini lukijat toivotan Hyvää Joulua ja Onnea, Iloa ja Terveyttä vuodelle 2023.

Iso on toive, tulisipa maailmaan rauha!   ♥♥

p.s olen satuillut näin jo kymmenisen vuotta sitten. Tuli mieleen kuusenhakumatkalla.

Huvila

 

 Huvila

 Vanha parakin rotisko se on, vaikka mies sitä miten haluaa Huvilakseen tituleerata. 

Amaaliaa kaivelee yhä miehen keväinen hankinta. Vasta syksyllä sinni antoi periksi käydä vilkaisemassa sitä ihmemajaa, jonne mies päivittäin katoaa.

 Nainen naurahtaa, kun näkee parakin ulkoseinässä STOP-kyltin. Ehkä on kulunvalvontakin jossain? Ei sentään, vaan mies seisoo Huvilansa rappusella tervetulotoivotuksineen ja on otettu esitellessään verstastaan. 

Pikku talo on siisti ja hyllyt täynnä käsityökaluja ja monenlaisia sähkövempaimia hyvässä järjestyksessä. 

Amaalia ihastelee, miten suurenmoisen työn mies on tehnyt muuttaessaan kanalan harrastemajakseen ja utelee samalla, mikä keskeneräinen työ on sorvin vieressä?

 Mies iskee silmää. Vastaa viimein arvoituksellisesti. 

-Joulun alus on salaisuuksien aikaa???

♥♥

Krapu 48/22, sanat; maja, talo, huvila

Krapu on 100 sanan tarina otsikoineen vihjesanat pitää sisältyä tekstiin. Lisää krapuilusta löytyy SusuPetalin blogista.

Pelastusoperaatio

 

 Pelastusoperaatio

 Mies lähtee aamulla verkoille. Hän näkee jo kaukaa, että yhdessä niistä räpiköi joku vesilintu. Harmittaa, sillä lintupaisti ei juuri nyt houkuta.

Mies soutaa rivakasti ehtiäkseen pelastamaan onnettoman eläimen hukkumiselta. Lintu on alkukesän poikasia, joka on sukeltaessaan uinut verkkoon ja sotkeutunut siihen perinpohjaisesti ja hätääntyy entisestäänkin joutuessaan tiheän verkon mukana veneen pohjalle.

Lintu luovuttaa kuitenkin vastarinnan tuntiessaan tiukan käden ympärillään. Kalastaja miettii, raaskisiko rikkoa kalaverkkonsa, siten kyllä saisi siivekkään ehjänä irrotetuksi?

 Valinta oli lopulta linnun säästäminen ja mies ratkoi puukolla sen vapaaksi. Tosin tämä pelastusoperaatio aiheutti verkkoon niin paljon aukkoja, että se viskattiin roskiin.

 Ei patalaiska mies vapaapäivänään rupea työlääseen kokkaamiseen.

 ♥ ♥

Krapu 46/22, sanat; aukko, tiheä, pata. Krapu on 100 sana tarina, otsikkonsa kanssa. Lisää krapuilusta löytyy SusuPetalin blogista. 

Metsän voima

Metsän voima

Olen noussut väärällä jalalla sängystä, joten tulossa musta päivä. Tosin eivät edeltäjätkään ole niin ruusuisilta näyttäneet.

 Aamukahvit hörpittyäni vedän vanhan maastotakin ylleni, eväsrepun selkääni. Otan lisäksi kävelysauvat tuekseni.

Lähden etsimään mielenrauhaa, muuttamaan ankeaa oloa kevyemmäksi.

Kävely sujuu kehnosti, sillä väsyn nykyään helposti. Näköyhteys voimapuuhun auttaa kuitenkin jatkamaan. Se on valtaisa energialisä.

 Kierrän kädet mahtavan puun ympärille. Painan ryppyisen poskeni sen karkeaan kilpikaarnaan. Hyvänolon tunne leviää vartalooni. 

Jo vuosia sitten tutustuin halipuuni voimaan. Se kirkastaa murhemielen, tyhjentää pois turhan painolastin.

Kotiin palatessa muistelen Vuorelan runosta pätkää - ”Minun tielläni vastukset makaa, minä murheita metsihin vien.”

Olikohan runoilijallakin oma halipuunsa?

♥

Krapu 45/22, sanat; tutustua, kirkas, jatkaa.

Krapu on sadansanan tarina, otsikko mukaanlukien. Lisää krapuilusta SusuPetalin blogissa.

Maaginen apu

Maaginen apu

 Puupölkky odottaa alustalle tällättynä halkaisuaan. Kirves kohoaa ja iskeytyy siihen. Osuukin, mutta kimpoaa oksakohdasta lyöjän jalkaan. 

Samalla kirves putoaa ja hellapuiden hakkaaja pyllähtää istumaan. Käsi hakeutuu tunnustelemaan, miten kävi. Toppahousu on rikki, vasta lahjetta nostamalla näkyy kirveenterän mittainen vitivalkoinen haava.

 Haava ei vuoda ambulanssimatkan aikana, eikä vielä ensiavun tutkimuspöydälläkään, missä koko hoitojengi on ihmeissään. Vaikuttaa uskomattomalta.

 Hoitaja pesee ihoalueen ja lääkäri vetää tuolin alleen syventyen tikkaamaan syvän haavan kalvakoita reunoja yhteen. Saatuaan työnsä valmiiksi hän utelee, kuin ohimennen.

- Joku tuntemasi hallitsee kaiketi verenpysäytyksen salaisuuden? Lähtikö ajatuksissasi hänelle avunpyyntö?

Yllättynyt potilas nyökkää ainoastaan. Jättää salaisuuden edelleen salaisuudeksi.

                                                                                  ♥

Krapu 44, sanat: apu, jengi, tuoli. 

Krapu = sadansanantarina otsikko mukaanlukien. Yllä vihjesanat. Lisää tietoa krapuilusta löytyy SusuPetalin blogista

Uusi innovaatio

Uusi innovaatio

Nainen seuraa pienkonemessuilla uuden innovaation esittelyä.

Hän kiinnostuu, sillä hän ei halua metsäänsä isoja koneita ruhjomaan maata ja puita. Mielellään tekisi metsätyöt itse uudenlaisella puunkaatosahalla.

Nainen ostaa sahan. Ostaa myös energian käyttökoodin lähiseudun EnergiaTornilta, joka tuottaa pohjavedestä paineistamalla ja prosessoimalla valon avulla vetyenergiaa pienkoneiden tarpeisiin.

 Nainen menee innoissaan metsäpalstalleen. 

Hän aktivoi sahansa lataamalla riittävästi käyttöenergiaa. Valitsee sitten sahan valintataulukon kompassista puun kaatosuunnan, sekä katkaisukulman. Ilman näitä toimenpiteitä saha ei käynnisty.

 Nainen hyväksyy valinnat, painaa starttia ja punainen valo syttyy. Saha käynnistyy. Puu katkeaa nopeasti ja kaatuu turvallisesti oikeaan suuntaan.

 Myöhemmin kuitenkin EnergiaTornin lasku pisti vihan vimmassa polkemaan uutuusinnovaation maanrakoon.

😥

Krapu 43, aiheena on alla oleva Caran kuva, josta kirjoittaa sadansanan tarina. Lisää asiasta SusuPetalin blogissa.

Muurahaisen iso ego

 

Muurahaisen iso ego

 Pihalle sammaloituneen aurinkokellon päälle on unohtunut matopurkki.

Kannen raosta kastemadot pyrkivät karkuun, mutta vapauteen päästyään joutuvat muurahaisten saaliiksi.

 Muurahaisten ego on niin iso, etteivät ne pelkää mitään. Ei ihmisen paljaita varpaita, eikä tietysti karkuun kiemurtelevia matojakaan, vaan iskevät leukansa lihaan kuin lihaan purrakseen.

 Ihmisen iholta murkku saa äkkilennon sinne, mistä tulikin, mutta murkkujen vangiksi joutuneella kastemadolla on suuri hätä.

Tosin madollakin on itsesuojelukeinonsa. Sen selkäpuolelle leukansa iskevä muurahainen saa samalla annoksen hermoston lamauttajaa. Kohta muurahaisen tuntosarvet ja eturaajat sätkivät ilmaa ja se käpertyy kippuraan. Se pyörtyy.

Virotessaan hetken tajuttomuudestaan muurahainen pakenee. Sen ego lienee saanut kovan kolauksen.

💬

 Krapu 41/22, sanat: kello, ihminen muurahainen

Krapu on sadansanan tarina otsakkeensa kanssa. Vihjesanat saa tarvitessaan taivuttaa. Krapuilusta enemmän SusuPetalin blogissa.

Viikonloppukurssi

 

 Kartanon kurssiviikonloppu

 Ilmoittauduin rummuntekokurssille.

Olen kauan halunnut omaa voimarumpua ja siksi lähdin Itä-Hämeen opistoon. Majoitun vanhaan Ekon kartanoon, jossa kyseinen opisto toimii.

Rumpu valmistui ja kartanoviikonlopusta jäljellä vain yö.

Totta kai askartelemisen lomassa kerrottiin tarinaa kartanon Rampa-Kaarinasta, miten hän syysöinä laahustaa kartanon käytävillä, miten hänen haamunsa vilahtaa ikkunoissa.

 Aavistin, että kurssilaiset ehkä yöllä pelottelevat minua, kun tietävät huoneeni olevan Kaarinan sininen huone. Muka ovelana työnnän nukkumaan mennessäni tulpat korviin, etten kuulisi mitään outoja ääniä.

 Huolimatta korvatulpista ontuvat askeleet herättävät minut. Vedän korvatulpat pois. Ryntään ovesta yllättääkseni pilailijat.

 Käytävällä palaa vain yövalo ja tunnen kevyen ilmavirran hetkellisesti kasvoillani.

 Menikö joku ohitseni?

 ♥

Krapu 40, sanat, aavistaa, ovela, kartano. Lisää krapuilusta SusuPetalin blogissa.

 

Löylyt harakoille

 

Löylyt harakoille

Olin kutsunut ystävän vieraisille.

Meillä oli tarkoitus viettää kahdestaan perinteistä vuositapaamistamme. Istua pihassa, tehdä yhdessä grilliherkkuja ja nauttia olostamme.

Lämmitin saunaa ja kannoin vedetkin valmiiksi.

Keskustellessa unohtuu puiden lisääminen saunanuuniin. Sauna jäähtyy ja saunomatta jää. Vasta aamupuolella maltetaan mennä nukkumaankin.

Uusi päivä on puolessa, kun unikeot heräävät. 

Aloitan saunan lämmityksen uudelleen. Kuitenkin ennen saunomista hoksataan lähteä uimaan. Nopeasti uimapuvut päälle ja vuorotellen yhdellä fillarilla poljetaan kilometrin matka järvelle.

Perillä polkupyörä jää karja-aidan taakse lehmien ihmeteltäväksi, kun jatketaan juostaan kalliolle ja syöksytään järveen. Saatiin melkoiset pärskeet kalojen kauhuksi.

Sauna tuli lämmitettyä taas harakoilla, mutta lämminvesi riitti uimareissun jälkeen molemmille.

 ♥

Krapu 39, vuorossa kuvahaaste. Ohjeena katsoa ylläolevaa kuvaa ja kirjoittaa siitä krapu.

Lisää krapuilusta SusuPetalin blogissa.

Kuiskii korpi, havisee haapa

 Loikin mätästuppaalta toiselle märän polun yli.  Valitsin tarkoituksella vanhan polun, joka kuitenkin näkyy maastossa hyvin. Ei hätää, en ole poronpolulla, en eksy.

Metsäautotieltä on muutama sata metriä sorastettua, sitten polku jatkuu kansallispuistossa suurten ja vanhojen puiden maailmaan. Ruska näyttää vaatimattomammalta siellä, mihin auringon valo ei liiaksi pääse.

Kävelen lähes punaisella matolla ja tuntuu oikein juhlavalta.  

Polku on urautunut syvälle lukemattomien jalkaparien alla, mutta yhä vain ikivanhat merkkipilkat näkyvät suurina arpina molemmin puoli vanhojen puiden kyljissä. 

Matkan edetessä maisema muuttuu. Kansallispuiston annetaan olla luonnontilassa.  Isot hakkukoneet eivät sinne mene.  Suorastaan hartaudella katson naavan harmaannuttamaa kuusikkoa. Osa puista on pystyyn kuolleita, osa rojahtanut pitkin pituuttaan maahan sammaloitumaan.

 

Korpi kuiskii ja haavat havisevat. Yöllinen pakkanen ja keskipäivän tuulenvire yhteistyössä saavat aikaan lehtisateen. Silloin ilmassa kieppuu monenkirjavia lehtiä. Lähinnä haavan lehtiä. Koivuja kasvaa harvakseltaan ja nekin vähät jo elämänsä syksyyn ehtineitä.

Vanha opaste sammaloituu hiljalleen. Jonkun vuoden siitä vielä erottaa kirjaimet, ennen kuin  sammal on syönyt ne kaikki. 

Lomaoja virtaa syvemmälle korpeen ennen uupumistaan. Kuljettuani pienen matkaa eteenpäin ojan lirinä sulautuu erämaan hiljaiseen huminaan, 

On mukavaa istua laavulla ja tuijotella liekkejä. Kaivan repusta termarin. Muutama tunti sitten keitetty kahvi höyryää kuksaan kaataessani.

Kahvitellessa ja tulta katsellessa ei ajan kulumista huomaa. Havahdun vasta, kun nuotio savuaa ja silmiä kirveltää. 

Paluumatkan maisemat näkee toisin silmin. 

Syysmuisto

 

Syysmuisto

Olin aloittanut opiskelun syksyllä.

Siksi kai tähän aikaan muistan yhden mieleenpainuvimman hetken ensimmäiseltä harjoitteluajaltani.

 Kesä oli silloinkin jo vaihtanut värinsä ja ikkunan takana tuuli kieputteli vinhasti värikkäitä syyslehtiä. Yllätyin, kun autistinen vanha nainen tarttuu käteeni. Tavallisesti hän ärisi kaikille. Nyt hän taluttaa minut viereensä seurusteluhuoneen sohvalle ja rupeaa ääneti käärimään sanomalehtisätkiä. Ojentaa toisen minulle. Tupakkaa sätkissä ei ole, eikä hän saa tultakaan.

Hiljaisuuden jälkeen tyhjä ilme katseessaan nainen alkaa hyräillä ”Vanhan vaahteran laulua”. Kyyneleet alkavat valua valtoimenaan kasvojen uurteilla. Laulun loputtua hän tarttuu käteeni vieden sen poskelleen.

Hänen surunsa oli niin koskettavaa, että jokin syksyssä tuo hänet mieleeni yhä.

 ♥

Krapu 38/22, sanat: ärinä, sohva, vaihtaa

Krapuilua emännöi SusuPetal ja lisää asiasta löytyykin hänen blogistaan.

 

Kylmä kylpy

 

 Kylmä kylpy

 Olin lumikenkäretkelläni siirtymässä tammukkaojan toisella puolen, kun vanhan sillan tukikaide irtosi. En ehtinyt reagoida tilanteeseen tarpeeksi nopeasti, vaan pyllähdin ojaan.

 Kylpy oli kylmä. Haukoin henkeäni jäähileiden seassa. 

Ensimmäinen ajatus oli saada lumikengät jaloistani ja viskatuksi penkalle. Ehjäksi jääneelle siltapuulle oli kipuaminen vettä valuvissa vaatteissa tuskainen juttu. En tohtinut nousta pystyyn ollenkaan, vaan etenin maalle konttaamalla.

 Saappaista ja villapaidasta valui vettä koko ajan, enkä edes yrittänyt pikku pakkasessa ruveta riisumaan ja kiertämään vaatteita kuivemmiksi. Oikeastaan iholla ei enää tuntunutkaan niin kylmältä, silti kiirehdin liikkeelle.

 Lähes jääpuikkona ehdin ajoissa kotiin sulattelemaan itseäni. Totesin, ettei tammukan talvimaailma ole ollenkaan minun mieleeni.

 ♥

Krapu 37. vihjeenä tähän krapukirjoitukseen on annettu alla oleva kuva. Lisää tietoa krapukirjoittamisesta SusuPetalin blogissa.

Jäitä hattuun

 

Jäitä hattuun

 -Hemmetin tangoaskeleet!

Amaalia noituu, kun kupsahtaa persuksilleen polulla. Oli liian innokas kokeilemaan tanssikurssilla oppimaansa.

Pyllähdys sattuu hänen ottaessaan hidasta askelta taaksepäin. Kengänkanta napsahtaa männynjuuriin ja lento oli nopea.

 Amaalia tunnustelee jäseniään. Jokseenkin kunnossa, mutta toiseen nilkkaan sattuu. Harmittaa, sillä nopeasti turpoavan nilkan kanssa ei huomenna tanssitunnille mennä.

Amaalian täytyy kuitenkin todeta, ettei kuperkeikka oikeastaan vahinko ollut. Pikemminkin polulla koikkelehtijalle odotettavissa, niin tavattoman tapaturma-altis hän on.

 Amaalia linkkaa tuskanhiki otsalla kotiin, mutta ei siinä vielä kaikki. Taas kerran ulko-oven avain on hukassa, ehkä pudonnut kaatuessa.

Ikkunasta kurkistaen se onneksi näkyy olevan keittiön pöydällä.

Nyt jäitä hattuun ja nilkan ympärille!

♥

krapu 36/22, sanat, pöytä, turvoksissa, vahinko

Lisää krapuilusta SusuPetalin blogissa.

Luonnon värikoodit

 

Luonnon värikoodit

 Sydänalaa puristaa kumma haikeus. 

Halla vei edellisyönä perunanvarret ja pihakoivu pudottaa keltaiseksi muuttuneita lehtiään.

 Eilen oli vielä kesä. Oli lämmintä, kun poimin lähivaaran hakkuaukealla mustikoita. Taukoa pitäessä ahmin levollista maisemaa, johon alkava syksy oli sivellyt runsaasti hehkua.

Ihmeellisen rikas on luonnon värikoodi, joka ruskan ollessa parhaimmillaan, on säväyttävä kokemus. Runsassateisina syksyinä luontoäiti ei sanottavammin vaivaudu avaamaan palettiaan. Tai raottaa vain nuukasti.

 Istun värikylläiseen varvikkoon ja kaivan repustani termospullon ja eväsleivät.

Kahvitellessani hikiselle olkapäälleni lehahtaa suruvaippa. Ei se hetkeä pidempään siinä viihdy, kun jo liitelee kanervikossa.

 Siis totta, kun eväät loppuu, paras ottaa suunta kotiin, eikä marja-astiani laitojaan itke.

♥

 Krapu 35/22, sanat; koodi, olkapää, puristaa.

Lissää krapuilusta SusuPetalin blogissa.

Hilla kukkii

 Hillan kukinta on sellainen juttu, joka jättää harvan kylmäksi. Koillismaalla se on todennäköisesti tämän hetken ykköspuheenaihe.

 Olen itsekin kulkenut ahkeraan soilla saadakseni käsityksen tulevasta hillakaudesta. Kukinta on ainakin tajuttoman upeaa.  Moni suo näyttää yhtä hurmaavalta, kuin valkopilkullinen kesämekko.

Askeliaan saa varoa, ettei turhan päiten tallaa herkkiä hillan kukintoja ja hillafanina toivon hartaasti hallan pysyvän soilta kaukana, eikä rankkasateistakaan olisi väliä.

Kenties tulossa on hyvä hillasato kolmantena kesänä peräkkäin. Laiskan hommaa suolla rämpiminen ei missään nimessä ole, mutta poimija saa rehkimisestään hyvän mielen ja marjaa pakastimeensakin.

Kaikille hilla ei maistu, kuten ei mansikatkaan. Tässäkin mielipiteet jakaantuvat  ja makuasioista on tuhmaa kiistellä.

                             

       BLOGitsen ideoma kesäraapale 2, jossa voi käyttää sanoja tajuton, laiska, ahkera, tuhma

Tervetuloa kesä - raapale

Pari viikkoa sitten hiihdin kantohangella ja sittemmin on luonnossa tapahtunut paljon. 

Lumien sulaminen oli loppupeleissä nopea juttu ja kevät eteni sukkelaan. Vajaa viikko siitä, kun hiirenkorvat puhkesivat ja maasta alkoi työntyä hentoa vihreää.

Nyt on kesä Karsikonperälläkin. 

Pellolla kullerot ovat nupulla, jokivarressa kukkii muutama rentukka ja omalla pihalla yksi sinivuokkotupas aukaissut ainokaisen kukkansa!

 En ole vielä talviturkkiani karistanut. Tosin aamulla verkkoja laskiessa uiminen kävi mielessä, kun järven pinta oli tyyni. Tuulenhenki kai nukkunut pommiin.

Minä verkonlaskijan soutajana unohduin aika ajoin ihailemaan vastarannan heleän vihreäksi muuttunutta koivikkoa. Hän säilytti kuitenkin malttinsa, eikä korottanut ääntään. Ei ilmeisesti halunnut pilata aamun upeaa tunnelmaa.

💚

BLOGitse vinkkaa kirjoittamaan kesäraapaleita ja antaa vihjeeksi vapaaehtoisesti käytettäviä sanoja. 

Tällä kertaa ne ovat: nopea, säilyttää, haluta, unohtua, uida.

(Raapale on tasan 100 sanan pituinen juttu)

💚

Sika säkissä

 

Sika säkissä

 Amaalia pelkää tappaneensa miehensä luovuuden kieltämällä puutyöt pirtissä. Puupölyn takia tuli riitaa ja mielipiteiden vaihdot päätyivät välillä mykkäkouluun, välillä kipakkaan sanasotaan.

Harmistunut mies ei jää toimettomaksi. Hän teki ostotarjouksen nettipalstalla olevasta parakin romusta, joka viikon päästä vaihtaa omistajaa, että pihaa.

 Tuliko ostettua sika säkissä, vaikkei mies sitä myönnä.

Kellanruskean parakki toimi joskus kanalana. Sisällä edelleen orret ja munintapesät, sekä lattialla tuhti kerros kutterinpurua.

 Mies tekee täydellisen remontin parakkiinsa. Tulee kauttaaltaan uusi lautapinta, riittävästi työkaluhyllyjä, sekä työtaso. Lattiaksi puuta. Puutyökalut ja sorvin mies vie tyytyväisenä kömmänäänsä. Viime silauksena oveen jämäkkä riippulukko.

Lukon nähdessään Amaalia tuhahtaa – vähemmästäkin olisi yskä ymmärretty.

 💓💓

Krapu 19, sanat; täydellinen, tappaa, viikko. Lisää krapuilusta SusuPetalin blogissa.

Tuohivirsuista paljasjalkakenkiin

Tuohivirsuista paljasjalkakenkiin.

  Ennen sujautettiin tuohivirsut jalkaan ja menoks.

Se aika on historiaa ja kenkämallit nykyään aivan toisenlaiset. Ei kuitenkaan ole niin kauan, ettenkö muistaisi tuohivirsujani. Ensin bali-baleihin ja jeesussandaaleiden tottuneet jalkani vierastivat virsuja, mutta tottuivat nopeasti niiden keveyteen ja kenkäheiniin.

Ahkerassa käytössä virsut kuluivat kesässä. Onneksi seuraavana kesänä sain uudet, eivätkä nekään jääneet museotavaraksi.

 Tuohivirsujen aika ei tule takaisin. Entä olisiko aika kypsä paljasjalkakengille? Katselin mainoksia ja luin artikkelin uutuuskenkien hyödyistä jalkojen lihaksille ja vartalon ryhdille. Ne lupaavat kävelijälle tehokasta jalkavoimistelua.

 Paljasjalkakengät ovat kuitenkin kengät, nahkaiset, pitkä- tai lyhytvartiset, melko ohuella pohjalla varustetut.

 Ei voi tietää, ennen kuin on kokeillut.

 😉

Krapu  18, Caralta vihjekuva alla, jonka innoittamana tämänkertainen krapu. SusuPetalin blogissa lisää.

Urakka

Urakka

 ”Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää ”

Pihaterassilta talven lumien lapioiminen on lämmintä puuhaa.  Harmittelin, miksen tyhjentänyt joka lumisateen jälkeen.

Tietysti silloin terassin ehjä lumipeite hiveli silmää, enkä hennonut rikkoa sitä.

 Kiirastorstaina havahduin. Olisi mukavaa pääsiäisenä istua aurinkoisella, lumivallien ympäröimällä terassilla, nauttia kevätsäästä ja tuntea ahava naamallaan.

Suunnitelma meni mönkään ja pakko myöntää itselleni jatkoaikaa vappuaattoon.

Sittenkin epätoivo alkaa kaihertaa mieltä. Alin lumikerros on jämähtänyt terassilautoihin, kuten paska Junttilan tuvan seinään.

En ole varreltani hento, joten luulisi papua löytyvän, mutta näin ei ole. Kuitenkin itse omin voimin haluan terassin vappukuntoon.

 Kuinkas ollakaan, satoi uuden lumen, mutta onhan vappuun aikaa.

 ♥

 Krapu 17, sanat; hento, epätoivo, lämmin. 

Krapu = sadansanan tarina,  Sanoja voi taivuttaa halutessaan. Lisää krapuilusta SusuPetalin blogissa.

      

Kivaa Wappua!

 

♥ Karsikonperällä herkutellaan kaupan simalla & munkeilla, sekä terassikaffeella kuksasta hörppien.

Mites teillä?

Romanttinen lahja

 

Romanttinen lahja

 -  Voi jukra! tirskahtaa Tirri ääneen nähdessään huoneensa oveen sidotun ruosteisen fillarin.

-  Mitä hullua ovat keksineet? Jotenkin pöljää raahata romukasa kasikerrokseen ja köyttää ovenkahvaan umpisolmuilla!

 Tirri yrittää näprätä solmuja auki. Hakee viimein kolhoosikeittiöstä teräaseen. Pyörä retkahtaa viimeisen solmun auetessa lattialle hirveän räminän kanssa.

 Kerrostalon jokainen kahdeksannen kerroksen ovista rävähtää käytävälle auki ja joka lävessä on ilkikurisesti naurava naama. Kukaan ei sano mitään.

-  No mitä? Ärähtää Tirri punaisena.

Nauravat naamat vakavoituvat ja pistävät lauluksi.

” Jos sais kerran reissullansa..”

 Tirrin iltamenoissa ounasteltiin romantiikkaa ja fillari on rakastavaisille yhteislahja! Käytävälle sijoitetun videokameran tallenteesta lohkotiin vitsiä myöhemminkin monet kerrat. 

                                                                              💓💓

 Krapu 16, sanat; tallentua, kerrostalo, laulu. Krapu on sadansanan tarina, otsikko mukaan lukien. Lisää krapuilusta SusuPetalin blogissa.

p.s. Karsikonperällä alkaa tuntua keväiseltä. Hiihdin katsomassa, mitä majava padollaan touhuaa. Majavaa ei näkynyt, mutta pato voi hyvin.

 

Itikoiden biotorjunta

Itikoiden biotorjunta

 Luonto-ohjelmaa katsottuaan Amaalia toteaa olevansa intohimoinen lepakkoharrastaja. Hän aikoo heti rakentaa niille pönttöjä. Osaavissa käsissä sellaisia pitäisi syntyä, kun on syntynyt lintupönttöjäkin.

Lepakon päiväpiilon rakennusohjeita tutkiessaan Amaalia kuitenkin alkaa epäillä timpurin taitojaan, joten seuraava toripäivä ei ole lainkaan huono ajatus. Siellä esitellään monen mallisia lintukoteja. Onneksi myös lepakoille päivälepoon sopivia.

 Amaalia tekee kaupat kahdesta betonisesta kattohuovalla päällystetystä pöntöstä, jotka hän kiinnittää heti pihan isoimpiin puihin.

Auringonlaskun jälkeen alkaa kiihkeä odotus, milloin nahkasiipiset itikkaterminaattorit lentelisivät ristiin rastiin pihassa ahmimassa inisijöitä ruuakseen.

 Amaalia luottaa pikkulintujen pitävän hyttyspopulaatiota kurissa päivisin ja lepakot huolehtivat urakoinnin jatkumisesta yövuorossa.

Biotorjujat - ei hullumpi valinta ollenkaan.

👻

Krapu 15, sanat; huono, lepakko, tori.

SusuPetalin blogissa lisää asiaa krapukirjoittamisesta, sekä linkit blogilaisten kraputeksteihin.

 

Kodinkonehiihdot

 

 Kodinkonehiihdot

 Nainen hiihtää Ikävänsuon yli kohti isoa kelomäntyä. Hän piipahtaa tervehdyskäynnillä kelopuun  luona aina kodinkonehiihtojen aikaan, joiden suojelijana hänet tunnetaan.

Nainen rakastaa rämesuon lumoavaa talvikauneutta ja halaa onnellisena puuvanhusta supatellen sille vuodenmittaiset kuulumisensa, ennen varsinaisen urheilutapahtuman alkamista.

Kuluvan talven teemana on jääkaappihiihdot.

Nainen purskahtaa epäkorrektisti raikuvaan nauruun, kun johdossa etenevä hiihtäjä ohittaa hänen tukikohtansa. Hullua ja samalla hulvattoman pöljää nähdä jääkaappi puuskuttavan hiihtäjän reppuselässä. Nauruaan pidätellen nainen tsemppaa innokkaasti jokaista kisaajaa.

 –  Hyvä, jaksaa, jaksaa!

 Se ei ole temppu, eikä mikään, että pystyy huutamaan äänensä olemattomiin, mutta se, joka selviää maaliin asti jääkaappinsa kanssa, saa vuodeksi kyläkuninkaan arvonimen ja ilmaiset kärkkärit.

♥

Krapu 14, sanat; korrekti, jääkaappi, temppu. 

Krapu = sadansanan tarina otsikko mukaan lukien. Lisää krapuilusta SusuPetalin blogissa