Tänään alkoi jouluni

Lämmin joulun läheisyyden tunne tulvahti tajuntaani hetkellä, kun kysyin pyörätuolissa nuokkuvalta vanhalta mieheltä, maistuisiko hänelle joulumakeinen?

Mies havahtuu. Nostaa hämmentyneenä katseensa minuun ja kädessäni olevaan makeisrasiaan. Samalla käsi jo hakeutuu ottamaan pehmeää makeista.

Kiertelen makeisten kanssa pöydästä toiseen. Pöytiä oli monta. Ikäkkäitä ihmisä paljon enemmän. Toki olen kysynyt hoitohenkilökunnalta, voinko antaa joulukarkkeja.

Mielihyvin tarjoan kaikille ja monesti avustan makeisen kaivamista käärepaperistaan, kun vanhan ja sairaan ihmisen sormet eivät tottele. Ei tarvinnut viedä kotiin karkkirasiaa, jolla ajateltiin ilahduttaa omaa palvelukodissa olevaa läheisetämme. Hänelle ei makea maistunut.

Vanhuksilla oli kerrottavaa. Eräs otti käteni käsiensä väliin ja pyysi kuuntelemaan hetken. Minulla oli aikaa.

Lähtemistä tehdessäni ja ulko-oven aukaisua odottaessani, käy mielessä, onko tämä laitos ehkä joku kerta minunkin "kotini". 

Toisenkin läheisemme toive tuli hoidettua. 

Hänen jääkaappinsa oli täynnä ruokaa, mutta tärkein oli unohtunut. Käydään ostamassa hänelle suolakalaa. Etukäteen oli vaikeaa tietää, mistä hän ilahtuisi. Ainakaan en olisi arvnnut suolakalaa paketoida! 

 Aamulla kaupunkimatkaa suunnitellessa ei ajatuksissa käyneet hautakynttilät eikä hautausmaa. Tulitikkujakaan ei ollut autossa, ei taskuissa. Jo kolmas käynti kaupassa.

Kotimatkalla käännytään kirkkotielle. 

Hautausmaan parkkipaikka on aurattu. Aidan päällys paksun valkoisen peiton alla.  Kunpa tässä kohtaa muistasi, mistä portista mennä sisälle hautausmaan puolelle, että osuisi pienemmällä hakemisella niille haudoille, joille sytyttää kynttilänsä? 

Vain pääkäytävät on aurattu. Lumi peittää osin hautakiven kirjoitukset ja hankaloittaa etsimistä, mutta lopulta meistä kumpikin löytää etsimänsä.

 Aamulla ajaessamme kaupunkiin päin. Keskellä ajokaistaa seisoo yllättäin yksinäinen valkoinen poro. Aina porot yllättävät, mutta hämärän ja valon rajamailla valkoinen poro on näky!  Hitaasti se vaivautuu siirtymään sen verran syrjään, ettei auto aivan hipaise karvaa.

Hengessäni ajattelen, että päivästä tulee hyvä. Valkoisen poron kohtaaminen on kuin onnen amuletti.

Eikä siinä kaikki!

Pienen mäen nyppylän kääntyessä alamäeksi kolme vitivalkoista riekkoa on syömässä kiviä. Jos kuljettaja ei olisi hidastanut ja väistänyt, olisi tullut kolme paistia. Vaan hän ei lintujen ystävänä sellaista tekisi, eikä nytkään.

Oli upeaa katsella, kun valkoiset linnut lehahtivat siivilleen. Ne lensivät auton valokiilassa tovin matkaa tien suunnassa, kuin kolme enkeliä siipien loistaessa.

 Mieleeni muistui saamani joulukortin teksti.

Enkelin lähetän luoksesi,

kun nukut, se valvoo vuoksesi.

Ei hyvää päivääni pilannut, vaikka yksi sangoistani oli pohja halki. Pakkasta oli paljon ja minä unohdin vesisangon liian pitkäksi aikaa jäätymään.

Neljä jäälyhtyä riittää tällä kertaa. Nyt en suunnittele mitään puolen hehtaarin valopuistoa.

Vähän on tässäkin enemmän.

Kaksi yötä jouluun ja tunnen, että minulla on jo joulu!

Viettäkää leppoisaa aikaa joulua odotellessa. 

 

Joulupukin poro

Kesällä porotarhalla oli käymässä ulkomaalaisryhmä, joka suuren eurooppalaisen marketin valtuuttamana halusi vuokrata komeimmat sarvet omaavan poron joulun ajaksi kauppaliikkeensä edustalle. Kirjoitettiin sopimus Petteriporosta. Eläinlääkäri teki porolle terveystarkastuksen ja antoi tarvittavat rokotukset.  Hankittiin passi ja eläinkuljetusluokan lentoliput.

Myöhäissyksyyn mennessä Petterin sarvet olivat kasvaneet roimasti. Ne olivat komeat ja koko poro oli hyvässä karvassa. Sitä koulutettiin yhä tehtäväänsä pukin lahjareen eteen. Petteri oli kiltti ja kesy poro, joka rakasti kanssakäymistä ihmisen kanssa, varsinkin lasten. Toljotti vain suurilla silmillään ripsiä räpyttämättä, kun joku lähestyi juttelemaan sille. 

 

Petteri ei oikeastaan ollut tyttöporo, vaikka sarvet  pysyivätkin päässä talven yli kevääseen.  Urosten sarvet putoavat rykimäajan jälkeen.  Petteri oli härkä, voisi kai sanoa muunsukupuolinen, ajoporo.

Poronsarvet ovat kysyttyä tavaraa. Turistipaikoissa jo pikku pala poronsarvea maksaa useamman euron ja kokonainen sarvi ja sarvet vielä rutkasti eneemmän. Hyvällä tuurilla joskus löytää maastosta ihan itse poronsarven tai paremmalla tuurilla sille myös parin.

Hullun rohkea tai ahne oli se, joka kävi nyhtämässä porotarhassa elävän poron päästä sarvet. Petterin sarville kävi näin. Yhtenä päivänä vain aamuruokinnan aikaan huomattiin, ettei Petterillä ollut sarvia ja pään karvat olivat veressä. Itse poro vaikutti kuitenkin hyvinvoivalta, mutta se oli nyt nulppo.

Haloo! Miten sarvettoman Petterin ura voisi edes alkaa ulkomailla Joulupukin kaverina? 

Asiasta tiedotettiin heti poron vuokranneelle marketille. Pettymys oli iso molemmin puolin. Tilanne jätettiin avoimeksi, mikäli tarhalta löytyisi sopiva sijainen, työpesti käsiteltäisiin pikaisesti uudelleen.

 Aikanaan Petterin koulutus oli helppo. On täysin eri asia, miten onnistuttaisiin jostakin vaatimesta koulia pikakurssituksella Joulupukille ajoporo. Ainakaan kauppakeskuksen jouluavajaisiin ei ennätettäisi, ehkä jouluaatoksi. 

Tiukasta valintakokeesta parhaiten selvisi nuori vaadin, Satuliina, jolla on tyttöpöroksi lisäplussana näyttävät sarvet. Yksi mutta kuitenkin oli. Satuliinalla on keväinen vasa, Rimpula, joka on kovasti emonsa perään. Ei sitä teuraaksi sentään laiteta, käyköön bisnesten miten tahansa.

Tilanne ratkeaa kun marketin johto tiedottaa. - Lähettäkää molemmat porot hoito-ohjeineen.

Niin tehtiin ja jäätiin sydämet syrjällään odottamaan, miten Satuliinan ja Rimpulan työrupeama onnistuu.

                                                                                 ***

                                                        Hyvät blogini lukijat! Toivotan Teille

   Joulurauhaa ja onnellista uutta vuotta 2024

Suonenveto

-Ai, miten rajusti kiristää pohkeesta! - Ähisen ja puristan kaksin käsin oikeaa pohjelihastani. Unet karisivat sen siliän tien, kun kramppasi.

 -Kunpa pystyisin irrottamaan toisen käden, niin tönäisisin vieressä nukkujaa. Puhisen tuskissani.

-Mies pitäisi saada hereille. Olisi mukavampaa kärsiä sivustakärsijän kanssa.

Huitaisen ojennetulla käsivarrella ja rystyset osuvat summamutikassa miehen nenään.

-Mitä nyt? vihainen ääni ärähtää. Mies pomppaa ylös ja napsauttaa valot. Pyyhkäisee nenäänsä ja kämmenselkä muuttuu punaiseksi.

Minulta ei myötätuntoa heru, vaikka suonenveto onkin helpottanut, niin pohje on yhä kipeä.

-Mitäs nukut selällään! Miten voisin pimeässä nähdä, mihin käteni osuu?

Mies kumartuu, moiskauttaa suukon ja sotkee minunkin naamani vereen.

-Tasapuolista!

 *****

Krapu 50/23, sanat, käsivarsi, nenä, pohje. Lisää krapuilusta SususPetalin blogissa.

Krapu lähtee nyt hyvin ansaitulle joululomalle,  Hänelle mainiota lomailua ja  isosti kiitoksia SusuPetalille ja Caralle kravun hoidosta". 

Hyvää pian alkavaa jouluviikkoa

 

Luomistyö

Amaalia raahaa pihavarastosta luomapuita eteisen läpi tuvan puolelle.

Tuskan hiki kihelmöi otsalla, sillä kotitekoiset luomapuut ovat painavat ja eteinen oviaukkoineen ahdas.

Aikansa ähellettyään luomapuut ovat paikallaan, kuten kaikki muutkin pitkän mattoloimen tekoon tarvittava.

Nyt voi huokaista.

Sitten Amaalia mittaa tulevan loimen pituisen mittalangan, johon solmii aloitussolmun.

Nainen huokuu itsevarmuutta aloittaessaan työn. Hän on saanut kankurinopin äidiltään, joten kyllä se tästä.

Yksin työskennellessä on hyvä puoli, ettei kukaan sano vastaan, ei kyseenalaista, miks teet noin? Huonompaa tietenkin, jos menee vikaan, saattaa mennä paljonkin vikaan.

 -Mutta itse kun tekee, saa sellaista, kun sattuu tulemaan - Tämän ajatelma sopii hyvin Amaalian mielenlaatuun.

 ♥

Krapu 48/23, sanat; huokaista, solmu, eteinen. 

 Krapu on sadansanan tarina, johon tulee sisältyä annetut vihjesanat. Lisää krapuilusta SusuPetalin blogissa.

 

Treffit

Naisen huomasi jo kaukaa.

Hän seisoi jalkakäytävän reunassa lyhtypylvään alla ja vilkuili kelloaan.

Lumisade voimistui. Hiutaleet kasvoivat isommiksi ja isommiksi. Kieppuivat vinhasti katulampun valokiilassa. Niitä putoili naisen hiuksille ja takinkaulukselle. Pian myös hänen punainen villakangastakkinsa oli muuttunut valkoiseksi.

Aikansa kuluksi muutamia hiutaleita naisen onnistui metsästää kielelleen. Oikeastaan touhu hymyilytti häntä itseäänkin, mutta vielä enemmän mantteliasuista miestä, joka on tulossa tapaamiseen. Lapsellista leikkiä, mutta kivaa.

Viimein nainen näki miehen, joka oli pysähtynyt pienen matkan päähän katselemaan hänen hassutteluaan.

-Hei! Nainen ilostui ja tervehti. Ryntäsi saman tien halaamaan. Mies kaappasi lumiakaksi muuttuneen naisen kainaloonsa ja suukotti. Käsi kädessä he katosivat lumisateeseen.

♥♥

 Krapu 47/23 pitää alkaa ensimmäisellä lauseella eli Naisen huomasi jo kaukaa.

SusuPetalin blogista löytää lisää faktaa krapukirjoittamisesta.

Hissipelko

Krapu 45/23 vihjeenä ylläoleva kuva (Caran), jonka inspiroimana tulee kirjoittaa sadansanan tarina. Lisää krapukirjoittamisesta löytyy SusuPetalin blogista.

 ♥

Hissipelko

Naista kiusaa hissikammo.

Se hankaloittaa elämää monin tavoin, sillä neljänteen kerrokseen on raskasta raahautua ostoskassien kanssa.

Nainen oli kerran saada sydänpysähdyksen, kun luuli painaneensa neljänteen kerrokseen, mutta hissi tuntui nousevan avaruuteen!

Ehkä hän painoi väärään kerrokseen, mutta järkeily ei auta.

Hissikammo oli syntynyt.

Lopulta nainen varaa ajan psykologille, kun hän hissipelon lisäksi alkoi välttää myös korkeita paikkoja. Portaikkoa ei voinut kulkea kaiteen puolella, eikä oman kodin ikkunoista katsella alhaalle levittäytyvää kaupunkia.

 Ei psykologilla naisen ongelmaan mitään ykskaks ratkaisua ole, mutta siedätyshoitona nainen rohkenee jo hissillä alaspäin.

Parasta terapiaa on kuitenkin kiivetä tunturin rinnettä korkealle vailla ahdistumista ja unohtaa pelot.

 

Maallikkopuhuja ja joomiehet

Kylällä on seurat ja suuri tupa täyttyy seuraväestä. Puhujaksi oli tulossa kiihkeä maallikkosaarnaaja mukanaan joomiehet.

Puhuja tunnetaan. Tiedetään etukäteen, ettei sananjulistus olisi laimeaa.

Uhkailu synnin kiroista on varsin mahtipontista. Nyrkkiä puimalla ja sormea heristämällä saarnaaja suoltaa sanottavaansa yhdelle, jos toiselle. Kiihkeä julistus varoittaa saatanan pahuudesta ja helvetin kauhuista.

Puhujan ääni kovenee, nousee falsettiin. Hän joutuu ryyppäämään väliin vettä suunsa kostukkeeksi.

Auta armias, miten saarnaaja innostuu, kun joku kuulijoista tulee synnintuntoon ja nousee  hurmostilassa penkiltään julkiseen synnintunnustukseen. Tällaisesta puhuja saa lisää vettä myllyynsä. Voimakas elehtiminen kaataa lopulta vesilasin ja loput helvetin kauhut takertuvat saarnaajan rutikuivaan kurkkuun.

Joomiehetkin vaikenevat.

♥

Krapu 44/23, sanat; rutikuiva, pahuus, laimea.

Krapu on sadansanan tarina, johon sisältyy annetut kolme vihjesanaa. Niitä saa taivuttaakin.

Lisää krapuilusta löytyy SusuPetalin blogista.

Automatkalla

 

Naiset ovat nostaneet maasturiin viisi ankkaa, koiran, kaksi paalia heinää, sekä hevoskuljetusvaunuun kaksi hevosta.

Matka kesäpaikkaan alkoi.

Kaikki sujuu mallikkaasti siihen asti, kunnes poliisi näyttää pysähtymismerkkiä. Kuljettaja veivaa ikkunan auki ja ojentaa pyydettäessä ajokortin ja rekisteriotteet. 

Poliisi vilkaisee vain niitä. Nuuhkaisee sitten nenäänsä. Hyh, hyh, mikä haju!

Autosta lemahtaa huumaavan pökerryttävä löyhkä, mutta ankkojen kaakatus ja koiran kiivas haukku estävät poliisia kuulemasta tarkempaa selitystä kuormasta.

Käy selväksi, että ankat ovat liikaa ja heinäpaalit paha näkyvyyseste. Poliisi kirjoittaa sakkolapun.

Kuitenkaan ankkoja ei jätetä maantielle. Ne saavat mustamaijakyydin ja oli kuulemma jonkinmoinen nähtävyys, kun viisi ankkaa asteli ylväästi poliisiautosta talon pihamaalle.

Krapu 43723, sanat; hevonen, huumaava, nähtävyys

Krapu on sadansanantarina, johon tulee liittää ylläannetut kolme sanaa. Lisää krapukirjoittamisesta löytyy SusuPetalin  blogista.

Harrastuksena kutominen

 

Tämäkin tarina on tosi. Nolo juttu, vaan mihin se tutusta porukasta leviää.

 No niin.

Yhden välisyksyn jälkeen minuun iski neulevimma. Ensituskaan perkasin lankakorini löytääkseni mieluisaa lankaa tuubihuivia varten.

 Ei löytynyt, mutta kaupasta löytyi. Ostin kilon villalankaa, ettei heti loppuisi. Ajatuksena kutoa sukkia, lapasia, myssyjä ja tietenkin ykkösenä itse tuubihuivi.

Parhaimmillaan minulla oli keskeneräisenä kolme työtä. Kudoin jack cousteau-pipoa, sukkaa ja tuubihuivia vuorotellen. Ruuanteko tahtoi keskeyttää ikävästi puikoilla kalistelun. Malttia ei juuri ollut lieden ääreen.

Laitoin kuitenkin kananmunat kattilaan ja siirryin takaisin kutomaan.

Munat kiehuvat. Unohdan ne. 

Ajatukseni keskittyivät sukan kantapääkavennukseen. Kananmunat kiehuvat ainakin tunnin ja kattilastakin tuli entinen.

                                                              ☻

Krapu 42/23, vihjeenä tällä viikolla sadansanan tarinaan on annettu ensimmäinen lause, joka on

Tämäkin tarina on tosi …

Lisää krapuilusta SusuPetalin blogissa.

Tienvieruspelto

 Vaikka siitä on kauan, kylällä muistetaan ”kukkamies”, joka kylvi keväisin maantienvieripeltonsa kukkavainioksi.

Kesä kesän jälkeen ohikulkijat ihailivat kukkapeltoa. Jututtivat pellon pientareella talopoikaistyyliin pukeutunutta isäntää, jonka mustan silkkiliivin etumus oli usein siitepölyn tahrima sylissä kantamiensa kukkakimppujen takia.

Miehellä ei ollut sukulaista perimään tiluksiaan, vaan naapuri osti pellot. Omistajan vaihdon jälkeen kyseinen kukkapelto kasvoi usean kesän koiranputkea ja voikukkaa.

Sitten pelto kunnostettiin kauralle. Myöhemmin siinä heilimöi ruis ja rivi rivissä kököttävät ruiskuhilaat olivatkin komea näky.

Viljavuosien jälkeen aika oli kypsä öljykasveille ja seuraavina kesinä pelto lainehti joko keltaisena tai heleän sinisenä.

Ohikulkija ei enää poikkea pellolle, kuten ennen. Ajanhenki on toinen.

                                                                                  *

Krapu 41/23, sanat; suku, komea, siitepöly

Krapu 41/23, sanat; suku, komea, siitepöly.

Krapu ons sadansanantarina, joh Lisää krapukirjoittamisesta SusuPetalin blogissa.on sisältyvät yllä annetut kolme sanaa. Niitä voi taivuttaa.

Kehno opaste

 

Suon reunassa itsesuojeluvaisto toppuuttelee, mennäkö yli, vai ei. Matka rämeelle hillastamaan lyhenisi oleellisesti, muttei ehkä saappaat kuivina.

Tähyilen suota ja erotan keskellä reittiäni riu’un.  Onkohan se joku opaste, mistä ylittää pahiten märkä paikka?

Suo ei ole kansallispuistoaluetta, mutta samoilla säännöillä täälläkin pärjää. Kun pitkokset puuttuvat, niin upottavan näköiset alueet on parasta tarkistaa, ettei löytäisi itseään suonsilmästä.

Ongelmitta pääsen mutaan työnnetyn hontelon riukukepakon luo ja siitä reilun metrin päässä näen tukevan oloisia saratuppaita.

Sitten loikkaan. 

Tarraan molemmin käsin tuppaisiin. Vain toinen saapas hörppää mutaa, mutta sekin kuivaa päivän mittaan. 

Täyden hillasangon kanssa maltan  kävellä kuivempia maita myöten kotiin.

*****

Krapu 40/23, sanat; erottaa, riuku, sääntö

Lisää faktaa krapuilusta löytyy SusuPetalin blogista

 

Rumpali poro

 

 Jyrkässä mutkassa keskellä ajoväylää seisoskelee muutaman poron muodostama lauma.

Se ilmestyi kuin tyhjästä auton eteen.

Kuljettaja vältti äkkijarrutuksella onnettomuuden, mutta porot jäivät toljottamaan autoa. Eivät säiky edes autosta kuuluvaa raivokasta koiran haukuntaa.

Auto tööttää, yrittää madella eteenpäin, mutta porot eivät siirry sivuun. Viimein uros kyllästyy pattitilanteeseen. Se painaa puhisten mahtavat sarvensa alas ja laukkaa kohti autoa, jota se pitää ilmeisesti kilpakosijanaan.

Uros rummuttaa sorkillaan ja sarvillaan autoa. Hyppää lopulta voittajaelkein konepellin päälle. Vaatimet ovat väistyneet metsään näytelmän edetessä, eivätkä näe uroonsa noloa putoamista kontilleen maahan.

Auto pakenee, kun  koiran haukkukaan ei kuulu, röhisevä uros kääntyy lähtemään laumaansa perään.

                              ---------------

Krapu 39/23, sanat muutama, äkkijarrutus, koira

Krapu on sadansanantarina otsikon kera.  Yllä annetut kolme vihjesanaa, jotka tulee sisältyä tarinaan.

Lisää krapuilustra SusuPetalin blogissa.

                 

 

Yllättävä ruskaretki

 -Miten ossaakki olla nuin ittepäine? Huokaa mies, kun vaimo kinuaa lumisille tunturinrinteille.

-Ekkö kuullu, kun net jutteli, ettei saappaan vars riitä. Paikon polulle on tuiskunnu upottavat kinokset?

Outo tilanne syyskuussa. 

Vuorokauden läpeensä satanut ensilumi on saartanut ruskaretkeläiset tunturihotelliin. Sähköt ovat poikki. Tiet tukossa.

Nainen tuijottaa hetken ikkunaruudun valuvia luminoroja, vaikkei ulos paljoa näekään.

Pian hän rämpii miehensä jalanjäljissä lumista rinnettä ylöspäin. Räntäviima piiskaa kasvoja, eikä saappaanvarsi todellakaan riitä.

Lopulta tuuli yltyy pakottaen retkeilijät kääntymään. Tulojälkiä ei enää näy, mutta reittiviitat opastavat turvallisesti hotellille.

Sähkökatkos jatkuu edelleen. 

Aulassa palavat kynttilät ja takassa on tuli, joka lämmittää somasti loimuunsa istahtaneita retkeläisiä.

 ♥

Krapu 39/23 vihjeenä on allaoleva kuva. Krapuilusta lisää SusuPetalin blogissa.

                                                                                   ♥

 

Itsetutkiskelua

 

Amaalia parantelee syysflunssaansa ystävältä saamallaan suklaalla.

Nainen viis veisaa korttiin kirjoitetusta hoito-ohjeesta – otetaan suklaata vain yksi pala kolmesti päivässä. Niiskuttelua on meneillään vasta toinen päivä, mutta suklaasta on huvennut puolet.

Amaalia hymähtää persoudelleen.

Hän ottaa muutamia tanssiaskeleita kuitatakseen tapahtuneen. Kuinka ollakaan, tanssi pysähtyy peilin eteen.

Jestas, mikä näky! Flunssaväsymys paistaa naamalta, vaikka osa kasvoista jääkin sieraimiin työnnettyjen paperinenäliinatuppojen taakse. 

Amaalia nykäisee tupot pois. Tuijottaa peilikuvaansa, toteaa sitten.

Ikä näkyy. Vuosien tuomat miljoona ryppyä kuvioittavat viehättävästi silmäkulmia ja poskia. Tukka tykkää hapsottaa, mutta silmissä tuikkii lempeä hyväksyntä.

Heh, heh, pala sinistä on taas paikallaan ja nainen pyörähtää valssiaskelin keittiön puolelle.

                                                                           ♥♥

Krapu 37/23 sanat: paistaa, tanssia, suklaa.

Krapu on sadansanan tarina, johon tulee sisältyä annetut kolme sanaa, joiden ei tarvitse olla perusmuodossaan. Lisää krapuilusta löytyy SusuPetalin blogista.

 

Yllätys marjaretkellä

Syksyn tullen leviää kuulopuheita karhusta.

Ne eivät kuitenkaan vaikuta marjastussuunnitelmiani.

Pakkaan eväät reppuun, poimurin sankoon ja huikkaan heipat miehelle, joka muistaa varoittaa mielilauseellaan.

_-Älä eksy poronpoluille!

-En tietenkään. Enhän ennenkään. Vastaan huolettomasti.

 Keskityn poimimaan syksyn viimeisiä marjoja. Välillä suoristan selkääni ihaillakseni samalla metsän upeita syysvärejä.

Äkkiä haaveiluni keskeyttää ohiryntäävä porotokka. Pian niiden perästä alkaakin kuulua ryskettä ja ärinää. Puiden suojasta rynnii karhu.

Onneksi rantaniityn sauna on lähellä. Ehdin pinkaista sen suojiin, mutta marjasanko ja eväsreppu jäävät ulkopuolelle.

Karhu kiertää rakennusta, hajottaa muurahaispesän ja lounastaa evääni. Puhelimen akku loppuu heti keskusteluyhteyden auettua. Apu jäi saamatta, tunnit kuluvat.

Olen jumissa.

 

      

Krapu 36/23, sanat, kuulo, lause, keskustelu.

Krapu on 100 sanan tarina, johon tulee sisältyä ylläannetut 3 sanaa, joita saa/voi halutessaan taivutella.

Lisää krapuilusta Susupetalin blogissa.

                              ♥

Hei blogilaiset. Kesätaukoni venähti ja syksy on tullut. Mieli teki taas krapuilemaan.

Hurmaava kesä

 

Siitä kesästä on kauan.

Kaikki tärkeä on säilynyt kirkkaana mielessäni ja kuvina muistojen albumissa. Kesä oli lämmin, täynnä iloa ja rakkautta. 

Olin hakenut lapsenlapsemme yöjunalla mummolaan.

Roolileikkien merirosvo Jack Sparrow leikki bootsini linttaan ja Luidentutkija värväsi minut assistentikseen pesemään löytämänsä jäniksenkallon, jota liotettiin ja keitettiin museointia varten.

Yhteisrynnäköllä valloitettiin lähiseudun vuori ja istuttiin väsyneinä suljetun kivikirkon portaalla syömässä tötteröt ja heinään pujotetut metsämansikat.

Hermostutti hirveästi, kun rakkauden kohdetta ajatellessa päivänkakkaran terälehtiä nyppiessä käteen jäi aina ei lakatta, vaikka toivoi, että olisi lakattanut.

Ärrä ja ässä olivat kateissa.

 Merirosvo veti herneet nenäänsä ja jupisi amorina.

-Aloita EI RAKASTA! Pöljä! 

 

♥

Krapu 19/23 vihjeenä krapuun allaoleva  kaunis kesäkuva. SusuPetal kertoo lisää krapukirjoittamisesta omassa blogissaan.

Vihjekuva on kaunista kesää. Sitä odotellessa menee täällä vielä tovi.

Vappubileet

Tyttöjengi kokoontuu pitämään vappuhauskaa.

Lumikki, Ruusunen, Tuhkimo ja Punahilkka olivat hyvissä ajoin juhlapaikalla jonkun tammipuiston paviljongissa.  Vain Helinä-keiju puuttuu.

Tarjolla on simaa, sipsejä ja tippaleipiä, sekä Lumikin tuomia omenoita.

 Bileet ovat huippusalaiset.

Juhliin ei haluttu yhtään prinssiä. Punahilkan Susikin sai jäädä äitipuolen hoteisiin.

 Juuri ennen keskiyötä meno villiintyy.

Rokki ja hitaat vuorottelevat musiikkivalintoina ja noutopöydän tarjoilut maistuvat. Ahkerin tanssija on Tuhkimo lasisissa korkokengissään.  Myös Punahilkka innostuu pyörähtelemään, letit vain heiluvat.

Lumikki napostelee kuitenkin väsähtäneenä omenoita ja Ruusunen on jokseenkin nukahtamaisillaan.

 Sitten salamavalon välähdys yllättää juhlajengin. Papparazzit kameroineen olivat saanet vihin ja arvata saattaa Seiskan huomiset lööpit.

 Keskiyöllä lumous haihtuu. 

😏

Krapu 18/23, sanat, puisto, jengi, kamera. Lisää krapuilusta SusuPetalin blogissa.

♥

Mukavaa Wappupäivää.  Joko leskenlehdet ja freesiat kukkivat? Entä talven lumet?

Meillä vielä puolisen metriä lunta ja lisää tulee.  Hiihtokelit jatkuvat. Pikkulinnuilla on kovat ajat.

Keinuva lintupönttö

 

                                                                                                                                   kuva, jr

                                                                                                                                     "Koivun oksaan korkealle teki peippo pesän"

Kevät oli pitkällä.

Niin pitkällä, että kevätmuutolta vasta kotiutuneet peipposet olivat auttamattomasti myöhässä asuntomarkkinoiden suhteen. Joutuivat tyytymään itserakentamiinsa pesiin, kuten muinakin keväinä. Tiaiset olivat näet jo viikkoja tutkailleet ahkerasti pihan uusia sekä vanhoja pesäpönttöjä.

Omassa pihassani oli enää yksi pönttö asumaton. Se oli uutta mallia ja varsinainen design.

Rakennetaan linnuille- kirjakaan ei kerro tällaisen mittoja eikä rakennusohjeita, mutta kyllä pöntön teko onnistuu tee-se-itse-tyylilläkin. 

Toivottavasti ei ollut rakennusvirhe, kun edelliskesänä poikanen putosi pöntöstä. Luulen pikemminkin tämän babyn, peippovauvan luulleen itsestään liikoja. Kuvitteli olevansa teini-ikäinen lähdössä maailmalle.

 Pikkutirppa autettiin takaisin pönttöön emonsa aktiivisen säestyksen tuella.

                                                                                                                               kuva jr

 ♥

 Krapu 16/23, sanat; viikko, vauva, kirja

Lisää krapuilusta SusuPetalin blogissa.

Varapilkkireppu

 

”Anna Antti ahvenia, Pekka pieniä kaloja, Heikki hevosen kokosia ja Jussi vielä julumenpia"

 Ajattelen tätä lorua, hokemaa tai tässä tapauksessa kalanaisen rukousta, kun hiihtelen pilkkireppu selässä kohti metsän ympäröimää lampea.

Tuuli on vastainen, lumi tuiskuaa, silti maaliskuun päivä on häikäisevän auringonpaisteinen.

Hitot, miten raskaasti harmittelen kuitenkin ääneen! Pitikö vasta puolimatkassa muistaa, että pilkkireppujakkara on tuulikaapissa?

Vararepussa ei ole jakkaraa, joten seisten pilkkiessä täytyy vaihtaa painoa jalalta jalalle. Heh, heh, miten äidinkielemme onkaan upea sijamuotoineen!

Kesällä kävin täällä onkimassa ahvenia. Silloin sain usein keittokalat ja jokseenkin yhtä usein jäin myös ilman saalista.

Pyrin muistamaan nytkin, ettei kaloja oteta, niitä pyydetään.

 ♥♥♥

Krapu 13/23, sanat; hokea, tuulikaappi, sijamuoto. Krapu on sadansanan tarina, johon tulee sisältää annetut vihjesanat. Lisää krapuilusta SusuPetalin blogissa

Enkeli kuunsillalla

Anni-Inkeri ottaa auton etupenkiltä tuhkauurnan syliinsä.

Hän kiertelee sen kanssa vanhan lapsuuskotinsa pihapiiriä ja laittaa uurnan sisälle siirtyessään kamarin piirongin päälle.

 Anni-Inkeri on vuosilomalla. Hän jää taloon siksi aikaa, että isän uurna laskettaisiin kirkkomaan multiin.

 Illalla ei tule uni.

Anni-Inkeri makaa valveilla katsellen uurnaa herkistyneenä.

Ajatukset rönsyilevät lapsuudesta tähän hetkeen, kunnes puolitorkuksissa olevan naisen silmät rävähtävät selkoselälleen. Hän näkee hohtavasiipisen enkelin leijailevan uurnan edessä, ikkunasta piirongin päälle lankeavalla kuunsillalla.

 Näky on harha, mutta se kestää ja kestää. 

Vihdoin Anni-Inkeri älyää kuvata hitaasti loittonevaa enkeliä. Ottamansa kuvan hän lähettää sisaruksilleen hyvin epäuskottavan tapahtumaselostuksen kera.

 Hetkessä Anni-Inkerin kännykkään ryöpsähtää hymiötulva!

♥

Krapu 12/23, sanat harha, hymiö, äly. Krapu on 100 sanan tarina, johon annetut kolme sanaa tulee sovittaa.

Lissää krapuilusta SusuPetalin blogissa.

 

Naamio

 

Amaalialla on uninaamio.

Ei suinkaan mikään silkkikankainen, joka peittää silmät, vaan sellainen koko kasvot peittävä.

Amaalia muovasi naamionsa savitöissä ja innoissaan ripusti sen makuuhuoneen seinälle muka suojelemaan untaan. Siinä se ei kuitenkaan ole ollut erityisen hyvä, mutta kuuntelijana aivan ehdoton.

Naamio on ruma. Siitä huolimatta se on rakastettava ja helppo kokea inhimillisenä olentona, jolle voi purkaa sydäntään.

Joskus Amaalia on huomaavinaan, kuin naamion ripsettömistä silmistä oikeanpuoleinen olisi ilkikurisesti raollaan ja huulillakin väreilisi hymyn tapainen. Voisi olettaa, että se seuraa luojansa edesottamuksia. Ehkä varsin huvittuneena.

Näin tapahtuu varmasti silloin, kun Amaalia seikkailee valveen ja unen rajamailla vajoten lopulta syvään uneen.

 Krapu 11/23 on kuvavihje.  Kuva tekstin yllä.

Lisää krapuilusta SusuPetalin blogissa.

Oppimisen tuska

 Harpon ylöspäin lounasravintolan jyrkkiä ja lumisia kierreportaita.

Repussa on geometrian oppikirja, sillä syötyäni haluan silmäillä vielä jotain tärppejä. Iltapäivällä on kokeet.

 Tilaan salaatin ja paistetut lenkkimakkaraviipaleet perunamuusin kera. Syön vitkastelematta, että aikaa jäisi geometrialle.

Ainakin Pythagoraan lauseen soveltamisesta Talikainen laittaisi tehtävän tai kaksi. Toivon, ettei mitään trigonometriasta, sillä sinit ja kosinit ovat sekametelisoppaa minulle.

 -Voi taivas, mikä idiootti olinkaan valitessani matematiikkalinjan. Huokaan sujauttaessani kirjan reppuun, sitten lähden.

Liukastun portaalla.

Teen vauhdikkaan lennon persuksilleni ja luisun monta askelmaa. Suistun lopulta päistikkaa rautakaiteeseen oikea reisi edellä.

Geometrian kokeessa vein Talikaiselle tyhjän paperin.

 Aamulla pakara ja reisi ovat yhtä laajaa mustelmaa.

 ♥

Krapu 10/23, sanat; idiootti, mustelma, ravintola

 Krapu = sadansanan tarina, jossa mukana annetut avainsanat. Lisää krapukirjoittamisesta löytyy SusuPetalin blogista.