Vuoden viimeisiä tunteja

 

 Meneillään on vuoden viimeinen päivä. 

Sekin illassa ja ikkunan takana pimeä. Kukonaskeleen verran pidentynyttä päivää ei vielä lainkaan huomaa. 

Luonto on koristautunut juhlavasti vastaanottamaan huomisen, vuoden ihka ensimmäisen päivän. Lunta on satanut aamusta lähtien, eikä sille näy loppua.

Lumen taiteilema maisema on kaunis, neitseellinen ja puhtaan valkoinen. Pakko sitä on ihaillen katsella, kuitenkin huoli puiden puolesta. Pienemmät niistä huokailevat jo taipuessaan kaarelle, isommat kestävät vielä, mutta miten kauan. 

Lumi painaa.

Puolen hehtaarin metsässä osan jäälyhdyistä on lumi jo haudannut. En löytänyt kaikkia. Luovutin tarpeeksi rämmittyäni.

 

Vuoden vetäessä viimeisiään on otollinen hetki tehdä jonkinlaisia tilinpäätöksiä menneestä. Joillekin vuosi on saattanut olla hyvä, mutta monelle raskas ja ikävä. Siitä saa suuresti syyttää koronaa.

Jokaista aika, ajan virta koskettaa tavalla tai toisella. Jos ei muuten, niin ainakin on vuoden sisällä tullut ikävuosia yksi lisää. 

Vanhennutaan. Syntymässä saimme lahjana kutsun elämän juhlaan, sen vaihteleviin rientoihin ja ennalta arvaamattomiin käänteisiin.

Elämää verrataan myös matkaan. Se on outo matka, eikä voi kääntyä taikaisin. Paluulippua ei ole. Kuitenkin jokainen tänne syntynyt päätyy kuka mitenkin jossain vaiheessa perille. Kuulostaa melko hurjalta.

 Minulla oli syntymäpäivä pian joulun jälkeen.  Ajattelen olevani vanhempieni myöhästynyt joululahja. Tai voisin kai ajatella myös, että syntymäni oli ensimmäinen syntymäpäivälahjani.

 Kellossa rapsahtaa viisari eteenpäin. Hiekka valuu tiimalasissa astiasta toiseen. Aika kuluu vääjäämättä ja koko ajan vanhenemme. Vuosi on pitkä, kun katsoo eteenpäin. Vaan kuinka ollakaan, taaksepäin ajatellen mennyt vuosi on kiitänyt salamavauhtia aamusta iltaan, viikosta toiseen ja kuukaudesta seuraavaan.

 Tulee mieleen sanonta – mikä kiire tässä valmiissa maailmassa on? Vähemmälläkin ehtii.  Mutta kun aina ei ehdi! Juna tuppaa jättämään. Omalla kohdallani vauhtia hidastaa ikäkerroin.

 En taikoja tekemällä rupea urkkimaan mitään tulevasta. En tee lupauksiakaan. En myöskään jää tätä vuotta kaipaamaan. Se jää muistojeni räsymattoon tummaksi raidaksi, ei kuitenkaan mustaksi.       

Vanha kansanperinne kertoo, kun uudenvuoden yönä avaa ikkunan, niin saa häädetyksi kaiken vanhanvuoden painolastin, joka yrittää taakkana siirtyä uudelle vuodelle. 

Avaan ikkunan, mikäli muistan. 

Hyvää vuotta 2022 ♥ 

 

Jäälyhdyt

Leikin päässeeni Nalle Puh-satuun, kun päivällä lumikolalla vedin kaikki jäälyhdyt kuvittelemaani Puolen hehtaarin metsään.

Tyhjällä pihalla ne näyttivät alastomilta. Sytytin ne kyllä, mutta sitten tuli hoppu. sillä joulupukki oli tulossa. Olen kai kertonut, että jouluaattona uskon vähän joulupukkiin.  Kyllä kannatti nytkin.

Sinne lyhdyt jäivät keskelle pihaa. Autokin paitsioon niiden taakse. Pakon sanelemaa siirtää ne sinne, minne alun perin oli aikomuskin.

Oikeastaan vedin lumikolalla jääpaakut vain metsän reunaan, josta kaappasin jäisen möykyn syliin yksi kerrallaan ja kiikutin metsään. Epätasaisessa maastossa kompuroinkin välillä, eikä tämä työ tekijäänsä kiitä.

Minusta tuntuu, että tänä jouluna söhrään tulen kanssa vähän liikaa. 

Pitkä kaasusytytin oli hyvä tuikkujen sytyttämiseen, mutta kaasu ei kauan riittänyt. Tulitikkuja meni varmaan aski. Tuuli ja kosteus olivat siinä hyviä avustajia.

Eikä harrastusta helpottanut sekään, että pihdit, joilla oli helppoa laskea tuikkuja lyhtyihin, putosivat käsistäni ja onnistuivat solahtamaan terassin lattialautojen välisestä raosta alas.

Kiltti mies konttasi aikansa otsalampun kanssa terassin lattialla ja haroi pihtejä rautalankakoukkuun ja ylös.

 

Terapiaa parhaasta päästä, kun saa itsensä suksilla vähän isompaan kuin Puolen hehtaarin metsä.

Joulukuu 24 päivä, jouluaatto

Eilen  tupaan tuotu ja koristettu kuusi tuoksuu vihreälle. Niin raikkaalle, kuin pala metsää olisi tuvassa. Kuusen oksilla ovat vain vihreät koristepallot ja kynttilät, sekä latvassa tähti.

 On jouluaatto ja yöllä on satanut lisää unta. Eiliset aurausjäljet ovat hävinneet.   Aamu on hieman harmaa, mutta ei haitannut puolentoista tunnin hiihtolenkkiä.  Suksen suuntana oli käydä tervehtimässä Pöllän kuusivanhuksia. Nimesin kuuset jo aikaa sitten Lyytiksi ja Oskariksi. Joskus he asuivat tässä Pöllävaaran rinteellä. Enää kuuset jäljellä,

Lumisessa metsässä oli erityinen tunnelma. Hiljainen, rauhallinen, juhlavaa joulun tuntua, kuin koko luomakunta hiljentyisi joulun viettoon. Mieleen tuli virsi - Maa on niin kaunis, kirkas Luojan taivas....

Turun joulurauhan julistuksen jälkeen lähdin sytyttämään jäälyhtyjäni. Ajoittainen tuulenpuuska sammutti sitä mukaa, kun ehdin sytyttää. Ehti tulla toivoton olo. Liekö joulun taikaa sekin, että pakkanen alkaa kiristyä ja tuuli käänsi samalla kelkkansa toisaalle. 

Jäälyhdyt palavat. Piha on valaistu. 

Hyvää joulua ja mainiota vuotta 2022!

Joulukuu 23 päivä

 

Yksi yö enää jouluun. Kuitenkin tuntuu sille, että joulu kolkuttaa ihan ovella.  Luontokin on koristautunut niin upeaksi, etten malttaisi keskittyä mihinkään muuhun.

Meidän tuvassa on juuri jalkaan sovitettu joulukuusi.  Pieni puu, josta ei koskaan olisi tullut isoa pilarikuusta, sellaista, joita ihailin juuri kaupasta tullessa. Tämä kuusi kasvoi maantieojan penkalla,

Nyt joulupuumme on totuttelemassa lämpimämpään olosuhteeseen.

Oikeita kuusenkynttilöitä löytyi Ranualta ja oikeat kynttilän pidikkeet sain lahjaksi. Viime vuonna sidoin enkelikellon kynttilöitä juuttinarulla oksille, jotka taipuivat ja kynttilät taipuivat siinä mukana vinoon valuttaen steariinit lattialle.  

 

Tietenkin kynttilöitä polttaessa altistuu mikropartikkeleille. Se ei ole sinänsä uutta, sillä lapsena ja nuorena olen altistunut niille monen monena jouluna. Joka joulu maalaistalon tupaa koristi kuusi, jonka isä haki omasta metsästä ja pystytti ikkunan eteen, että ohikulkijatkin saattoivat sitä ihastella. Kuusen tyvi iskettiin tukevasti kuusenjalkaan ja latva narulla laipiossa olevaan naulaan.  Näillä konstein kuusi pysyi pystyssä, vaikka kuuden villin tenavan meno olisi joskus ollut vauhdikastakin.

Lapsuuskuusen koristeina oli latvatähti ja kimallusnauhaa, myös kuusenkaramelleja ripustettiin oksille. Ne olivat aina tyhjät kuusta riisuttaessa, eikä kukaan tiennyt, miten niin oli tapahtunut.

Oma joulukuuseni on käynyt vuosikymmenten aikana isot muodonmuutokset. Latvatähti on kuitenkin pysynyt vakiokoristeena koko ajan. Kynttilät ovat vaihtuneet aidoista sähkökynttilöihin ja nyt viimeksi ovat olleet ledejä. Tänä jouluna palaan takaisin steariinisiin kynttilöihin. Pidikkeitä on 10 kpl ja ne riittävät pikku kuusen kynttilöille.  Tuskin yhtä aikaa palaa enempää kuin kaksi-kolme kynttilää, loput ovat rekvisiittaa. Varovaisuus ennen kaikkea tulen kanssa.

Tonttuovesta en ole nähnyt kertaakaan mitään liikettä. Ehkä tämä tonttunen onkin muuttanut asumaan mähkän suojiin ja seuraa talon touhuja sieltä?

Joulukuu 22 päivä

                                             

 

                                                             Karsikonperällä 22.12.2021

  Hyvät blogiystävät

 Etsin hektisesti punaista lankaa joulukalenterini 22. päivälle. Mietintämyssy oli melko syvällä, ennen kuin lamppu syttyi.  

Hyvät blogiystävät, kirjoitan teille kirjeen ja koetan unohtaa kuun jahtaamisen. Se on kaventunut jo hieman. Sen verran, että sen huomaa.

Joulu herättää meissä monenlaisia ajatuksia. Luulen, että itse kullakin on selkeänä mielessä se, millaisen joulun haluaisi. Mitä joulultaan toivoo, miten sen mieluiten viettäisi ja millaisissa puitteissa. Toiveita on yhtä paljon, kuin toivojiakin, eikä aina kaikki mene niin kuin Strömsjössä.

(Pidetään mielessä korona ja samalla pyritään unohtaman se. Se on sotkenut kaiken mahdollisen. Meidän pitää  asettaa toiveet sen rajoittamien sääntöjen mukaan.)

Se on selvää, että blogimaailma hiljenee joulun aluspäivinä. Joillakin jatkuu askareet  vielä aattoaamuna, toisilla aatto on jo täyttä juhlaa.

 Minulta ei puutu jäädytysurakastani enää yhtään jäälyhtyä. Onneksi toissa viikon nolla-asteet eivät lahottaneet toivettani jäälyhtypuistosta.  

Teille lämmin kiitos tästä blogivuodesta. On ollut ilo lukea postauksianne ja katsella kuvianne. Parhaani mukaan olen pyrkinyt myös kommentoimaan.  Valitettavasti kuitenkaan nyt joulukalenteripostauksiin en ole ehtinyt, mutta lukenut olen tietysti kaikki. Olen myös mielissäni, että olette kiireiltänne ehtineet vilkaisemaan "joulukalenteriani" ja kirjoittamaan jonkun ajatuksen lukemastanne.

jouluterveisin aimarii

p.s Maailmassa olivat värit kohdillaan tänä aamuna, kun käytiin hankkimassa joulukukat ja nyt hirvittää, jos paleltuivat kotimatkalla.

 

Joulukuu 21 päivä

 Aurinko tekee nousua vasta puoli 11 jälkeen ja pakkanen on ollut napakkaa viime päivinä. Yöllä yli -20. Käynnistin itseni tähän päivään kävellen hetken aamukuutamossa. Sanotaan, että aamusta on päivä pitkä.

  Päivällä puoli kahden aikaan on auringon aika painua alas. Tänään on talvipäivän seisaus ja samalla vuoden lyhin päivä. 

Kahden hämärän välissä ehtii kuitenkin paljon. Ehtii käydä kuvaamassa lumista talvea.  Polku oli tamppaantunut tosi hyväksi. Kapea kyllä, eikä paikoin lainkaan helppo tasapainohäiriöisen  pysyä kaidalla tiellä. Harha-askelia oli tulla.

Kuljin hitaasti. Pyörin ja pyörin, aivan kuin olisin halunnut kuvata jokaisen tykkypuun. Kuitenkin pyöriessä oli muistettava varoa, ettei lipsahtaisi upottavaan hankeen, siitä saattaisi seurata kuperkeikka, josta minun vanha ja uusi lonkkani eivät olisi hyvää tykänneet.

Näkymät olivat satumaisia ja tunsin olevani kuin Liisa ihmemaassa. Oli juhlavaa ja samalla tunnelmallista kulkea täysin hiljaisessa metsässä tykkypuiden alla.  Tuli tunne, että mahtavimmille puille minun pitäisi niiata. Halata en rohjennut, sillä niiden upeat pitsipuvut nuhraantuisivat ja timantit putoaisivat rinnuksilta lumeen.

En osannut aavistaa, että vaaroilla on puissa näin komea tykky. Epäsuorassa valossa vaarametsän taianomaisuus vain korostui. Lumi oli sinistä, taivaskin ja näköalapaikalta näki kauas, kuin olisin istunut valtaistuimella.

Jouluviikko jatkuu kauniina. 

Joulukuu 20 päivä

Viime yön kuutamo oli komea ja kirkas. Valoisa, kuin päivällä. Olisipa ollut jo edellisenä yönä. 

Heräsin taas liian aikaisin, jo kolmelta. Oikeastaan aioin ulos vain vilkaistakseni kuutamoa. Pitkään kuitenkin haahulin kylmässä -21 asteen pakkasessa lumoutuneena ja otin kännykällä muutamia kuvia.

Kuutamon valaisema maisema on musta-valkoinen. Lumikiteet tuikkivat hangella, aivan kuin kirkkaassa auringonpaisteessa. mutta tähdet jäävät näkymättömiin kuuvalon alle.  Vain kirkkaimmat näkyvät.

Valo on viiltävän valjua, kylmää. Ilmankos Tapio Rautavaara laulaa -  Kuu, himmeä kaamoskuu, tuijotus kelmeän jäinen.

Kuu oli hyvin teräväpiirteinen ja sen pinnanmuodotkin erottuivat hyvin. Minua öinen taivaalla vaeltaja kiehtoo kovasti. Täysikuuta kuvauksellisempina pidän kuitenkin puolikuuta tai kuun sirppiä.. Varsinkin jos sirppiin on "tarttunut " ohilipuvia pilven riekaleita.

Ehkä kuu tietää ihailijansa ja herättää heidät saadakseen seuraa.  Palatessani yöretkeltä unia jatkamaan unohdin jäätymässä olevat jäälyhdyn tekeleet  En viitsinyt lähteä ulos uudelleen. Ajattelin, jäätyköön umpeen. 

Enää neljä yötä jouluun. Päivillä on suorastaan loppukiri. Varsinkin, jos on  paljon tehtävää. ennen aattoa.

Omalla joululistallani on tänään kaupassakäynti. Lyhtykynttilöitä ainakin pitää muistaa ostaa. Ei muuten särkyneet ämpärit viime yönäkään.

Joulukuu 19 päivä

Yö on kääntynyt sunnuntain puolella. On neljäs adventti, joka päättyy jouluaattoon. -Nyt syttyy neljäs kynttilä, jo joulu sarastaa-  Siis viisi yötä enää jouluun. Laskin sormilla, että tulee oikein.

Kello on puoli kolme, kun katselen ikkunasta valoisaa yötä. Lopulta nousen sängystä ja koetan olla herättämättä miestä, jolle uni maistuu. Pakkasta on -3.4 

 Pukeudun lähtemään ulos. Otan kaveriksi kameran jalustoineen.

Ensimmäinen pettymys heti portaalla. Sataa rapisee alijäätynyttä vettä. Kuu näkyy mielestäni  irvistelevänä sumukehrä ympärillään. Valoisuudesta huolimatta hangella ei ole varjoja, joten ei huvita kuvata.

Tunnin yöulkoilun jälkeen kömmin takaisin petilleni. Nukku-Matti oli onnekseni yövuorossa, kun heitti nopeat unihiekat silmilleni ja nukahdan muutamaksi tunniksi. 

Aamiaista lusikoidessani maisema ikkunan takana on muuttunut yön harmaasta syvän siniseksi. Upea aamu. Pakkanen kirinyt  -8 asteeseen ja minulla pari jäälyhtyä jäätymässä.

Kuvat olen ottanut klo 2.49, melko jännä valaistus. 

Joulukuu 18 päivä

Kuuntelen harvoin radiota, oikeastaan vain autossa. 

Tykkään enemmän hiljaisuudesta, siksi joululaulutkin ovat jääneet vähälle kuuntelulle, eikä minulla ole aavistustakaan, onko nyt kenties tullut uusia joululauluja.

En osaa laulaa ja se on ikävää. Autossa hoilaan ja hoilatessani sävellän tututkin biisit uuteen uskoon. Se on tietenkin kärsimystä kuljettajan korville.

Pidän musiikista, myös joululauluista ja laitoinkin taustalle soimaan Jouluradion.  Jos olisin aikaisemmin muistanut, että 15.12 on Joululaulupäivä, niin tämä kalenteriluukku olisi ollut kiva ajoittaa avattavaksi silloin. Parempi myöhään, kuin vielä myöhempään.

Valitsen äkkiseltään viisi suosikkiani joululaulujen joukosta. Ykkönen on sama, kuin on ollut vuosikymmenten ajan  - Varpunen jouluaamuna. Laulun tarina koskettaa minua ja sitä kuunnellessani itku on herkässä. Joskus hävetti kyynelehtiä, enää ei.

Toinen minulle tärkeä joululaulu on Tonttu.  Ensimmäisen kerran kuulin laulun, kun meidän silloin ala-asteikäinen poika esitti sen minulle Nuuttipukkina ollessaan. Olin ihastuksesta hämmentynyt. Itse asiassa lauluhan on vanha. 

Hoosianna ja Enkeli taivaan, molemmat  kirkossa kuultuna kirkkokansan veisaamana ja urkujen säestyksellä tuntuvat iholla.

Sydämeeni joulun teen ja Sylvian joululaulu kuuluvat top5- listallani. Huomaan, ettei kärkeen mahdu yhtään muunkielistä laulua ja toiseksi -  laskutaitoni heitti. Listasin kuusi, vaikka viisi lupasin, 

Mitä suosikki joululauluja on teidän sydäntänne lähellä? Mitkä kuuluvat jouluunne? 

Joulukuu 17 päivä

Joulukuusen hakeminen ei ole useinkaan helppo juttu.

Varsinkaan jos ei ole syksyllä katsellut kuusia sillä silmällä, että olisi valmiiksi valinnut ja merkannut, jonka joulun alla metsästä hakee. Raskaasti lumen peitossa olevat kuuset ovat kaikki samannäköisiä, yhtä kauniita joulukuusen virkaa hoitamaan.

 Nyt meillä on tehtävänä hakea kuusi vuorattavan vapaa-ajan asunnon ulkoportaille. 

Ulkomailta on kuulemma tulossa vieraita joulua viettämään.

 Asunnon omistajavuokraajan mielestä tontin laidalla olisi sopiva kuusi, Ei tarvitse lähteä kauempaa sitä hakemaan.

 Kuusi kasvaa puolivälissä rinnettä asunnon ja järven välissä. Lunta on kertynyt ihan kahlata asti. Kuusta katsoessani tulee mieleen, etten voisi millään kaataa noin kaunista ja hyvällä paikalla kasvavaa puuta. Oikeastaan se on liian iso  portaalle, kun tarkemmin ajattelee.

 

Meistä kumpikin haluaa jättää kuusen kasvamaan. Kaadettavaksi etsitään toinen kuusi, joka varmasti on aivan hyvä joulupuuna.

Sellainen löytyy, mutta mitä tykkää tehtävän toimeksiantaja, kun noin omavaltaisesti toimitaan?  Se jää nähtäväksi.

Joulukuu 16 päivä

 

Ei ollut turhaa kesällä heinänteko

Tarjolla on ollut viikon verran heinää jäniksille, mutta poroillakin lupa syödä, jos vain kelpaa ja pihaan sattuvat tulemaan.

Tänään aamupuuroni ehti jäähtyä lautasella. Ikkunasta vilkaistuani näin poroja  menossa heinäkasalle, vasa joukon viimeisenä.

Heinä näytti maistuvan. Ehkä vaihteeksi helppo ateria, kun ei tarvinnut kuopia ruokaa lumen alta.

Porot näkivät minut ikkunassa, mutta eivät kokeneet uhkana. Yksi poro siirtyi vähän lähemmäksi ja heittäytyi makuulle märehtimään. Tunsi olonsa turvalliseksi.

Pikku porotokka viihtyi pihassa pitkään. Isoin poro parhaiten heinäkasan luona, mutta kaikille heinää riitti. Huomenna kannan lisää.

Pitkään odotin porovierailuja. Ehdin ihmetellä, ovatko tosiaan kaikki siirtyneet aitauksiin. Yleensä  joulukuussa vielä näkee muutamia oman tiensä kulkijoita.  Viime vuonnakin valkoinen komistus aikoi tulla tupaan saakka. Olisi tullutkin, mikäli olisin avannut oven. Portaalla keskusteltiin ja luulin hetken jo olevani porokuiskaaja! 

En hätistele poroja pihasta pois ja olen sitä mieltä, että moni turisti pettyy, ellei näe lomareissullaan poroja. Sykähdyttävämpää on kohdata poro vapaana luonnossa.  Se on  ihan muuta, kuin turistivierailu porotilalla.

Porolla on erikoisasema joulun lähestyessä. Petteri-poron tuntee jokainen lapsi ja lapsenmielinen. On hän niin julkkis, tuo Joulupukin komea lahjapulkan vetäjä.  

Joulukuu 15 päivä

        

Jotakin joulunvietostani

Poimin Marjatan kirjat ja mietteet blogista tämän jouluisen haasteen. Se on tervetullut välipala joulukalenterikirjoitteluun. Se juttu tuntuu eittämättä liian suurelta haukkapalalta.   

Jouluun liittyvät kysymykset alleviivattu: 

                                  Missä vietät joulua?

Kotona. Muutamia jouluja pojan perheessä 2000-luvun alkupuolella, kun pojanpojat olivat pieniä.

                                Mitä puuhastelet joulun välipäivinä?

Ulkoilen. Hiihdän tai käyn kiertämässä jonkun lumipolun. Sää huomioon ottaen.

                                 Joulupukin kuuma linja vai Samu Sirkan joulutervehdys?

Noista jutuista on ikuisuus. Nyt haluan nähdä telkkarista Turun joulurauhan julistuksen. Katson paikalla olevaa väkeä sillä silmällä, josko näkisin tuttuja. Asuin Turun suunnalla usean vuosikymmenen.

                                 Joulusauna aamulla, päivällä vai illalla?

Aikaisin aattoaamuna. Tavallisestikin saunon aamuisin. Nyt harmittaa, kun saunavastojen teko jäi viime kesältä.

                                 Joulukinkku vai graavilohi?

Ei mulle maistu kumpikaan. Ei varsinkaan graavilohi. Sehän on raakaa kalaa. Kinkkua saatan ohuen siivun maistella. Kyllä meidän joulupöydässä kinkkua on.

                                  Perinteiset jouluruoat vai erilainen joulumenu joka vuosi.

Perinteisillä mennään. Pidän lanttulaatikosta ja imelletystä perunaloorasta, tavallisista lihapullista, puolukkahyytelöstä.

                                 Mitä kuuluu joulupöytääsi?

Noiden edellisten lisäksi salaatteja. Jälkiruokana jotain hillaherkkua.

                                   Jouluruokia vain aattona vai tapaninpäivään asti?

Kahtena päivänä samanlainen annos uppoaa helposti, sitten jo kevyempää.

                                      Vaalea vai tumma glögi?

Vaalea glögi on minun mieleeni, vaikka en kovin innokas glögin ystävä olekaan.

                                       Suklaakonvehdit vai vihreät kuulat?

Ehdottomasti konvehdit. Olen suklaasyöppö. (Toisaalta saatan olla niin päättäessäni vuodenkin ilman suklaata.) Maistuu toki vihreät kuulatkin.

                                        Piparit vai joulutortut?

Tortut ovat suosikkini. Perinteiset luumuhilloiset tortut ja paljon hilloa.

                                      Parasta joulussa?

Joulun tunnelma. Hyvä mieli itsellä ja läheisillä.

                                        Joululahjojen saaminen vai antaminen?

Antaminen ehdottomasti. Meitä oli kuusi lasta, eikä -40 ja -50- luvuilla joulut pienviljelijäperheessä olleet kovin rikkaat lahjojen suhteen.  Joskus oli omena ja pipari joululahjana. Yleensäkin lahjat olvati kotitekoisia

                                          Pehmeät vai kovat paketit?

Pehmeä paketti on mieluummin.

                                       Avaatko lahjat jouluaattona vai joulupäivänä?

Jos lahjoja on tullut kuusen alle, niin avaan aattona jouluruokailun jälkeen. Maltan kyllä.

                                      Aito joulukuusi vai tekokuusi?

Aito kuusi. Ennen isossa tuvassa oli iso kuusi, nyt pikku kodissa pikku kuusi. Koristelu on vuosien mittaan muuttunut paljon. Enää vain harvat ja valitut koristeet päätyvät kuusen oksille.

                                          Suomenkieliset vai kansainväliset joululaulut?

Suomalaisista pidän enemmän.

                                           Jouluna juhlavaatteet vai rento oloasu?

Oloasussa on mukavaa olla.

                                             Joulutähti, hyasintti vai amaryllis

Kaikki käy, myös ostan punaisia tulppaaneja, jos on mahdollista. Aiemmin kasvatin itse hyasintit ja amaryllikset mukuloista. Sama punainen amaryllis kukki monet joulunajat. Oli hyvä tila, missä sipuli talvehti ja kesät ulkona kukkapenkissä.

                                               Jouluaattona leffoja vai lautapelejä?

Ei kumpaakaan. Aika kuluu jutellen ja lukien joulunpyhiksi varattuja kirjoja (kirjaa)

                                             Kuvaile perinteistä jouluaattoasi

Nousen aattoaamuna ehkä aamukuuden -seitsemän välillä miehen keittämälle aamukaffeelle. Vähän myöhemmin keitän riisipuuron. Joulukuusi on koristeltu edellisenä iltana. Keskipäivällä rauhoitutaan Turun joulurauhan julistusta seuraamaan. Iltapäivällä maistuu torttukahvit. Sitten jaksan käydä sytyttämässä jäälyhtyni (jos eivät ole sulaneet). Jouluruuan jälkeen, jos viitsii ja huvittaa, niin kävelylenkille yksin tai kaksin. Myöhemmin voi ihailla tähtitaivasta, jos on selkeää.

                                          Joulupäivänä jotain ohjelmaa vai yökkärissä rennosti kotosalla?

Luppoilua aamusta iltaan. Ulkoilua, mikäli innostuu. Koko päivää en pyjamassa viihdy.

                                      Joulukoristeet pois heti joulun pyhien jälkeen vai vasta loppiaisena?

En koristele runsaasti, joten joulun riisuminen on helppo juttu asti. Loppiaisena saavat koristeet vielä olla. Kuusikin niin kauan, kun pitää kohtalaisesti neulasensa, joskus Nuutinpäivään asti.

                                                                    ♥

Kauppamatkalla kuvat ovat liikkuvasta autosta otettuja. Sinisen hetken tärähtäneitä.

En haasta ketään, mutta innostukaa ilman haastettakin kertomaan jotain omasta joulun vietostanne.  

Joulukuu 14 päivänä krapu

  Joulusiivousten suunnittelu

 Jos aikoo siistit jouluksi, mutta ei halua pelästyttää itseään urakoimalla, kannattaa suunnitella siivousten lukujärjestys, muuten tulee stressi.

Jokainen tykkää uskoakseni siististä kodista, mutta käynnistyminen siivouspuuhaan on sitkasta.

 Minä huijasin itseäni puhdistamaan ja järjestelemään keittiökaapit. Ohessa poistin ”vanhentuneet”.  Se oli sopiva työannos, jonka jälkeen olen pitänyt luppoaikaa kirjoittamalla vain joulukalenteriani ja suunnittelemalla jo toteutettua kaamosretkeä.

 Tänä aamuna paljastin tavarapaljouden alta keittiön pöydän. Puhtia riitti yli, joten kävin tiskialtaan ja hellankin kimppuun. Pian altaan hohde aivan häikäisi.

Hyvillä mielin siirryn lumitöihin. Unohdan siivoilemiset, sillä mukavampaa tekemistäkin löytyy. Koti näyttää hyvältä, ainakin kun tarpeen vaatiessa voi sammuttaa valot ja sytyttää kynttilät.

 ♥

Krapu 50, sanat; hohde, luppoaika, pelästyttää. Lisää asiasta SusuPetalilta. 

Krapu lähtee joulun viettoon ja palaa joskus ens vuoden puolella. Suurkiitos tästä krapuvuodesta. Kivaa ja antoisaa on ollut. Kaikille krapuilijoille plus kommentoijille hyvää joulun aikaa.

Joulukuu 13 päivä

Olin haaveillut pitkään kaamosretkestä. 

Ajatus nuotiolla istuskelusta ja höyryävästä kuksallisesta nokipannukahvia ei ottanut laantuakseen, pikemminkin vain ajan oloon vauhdittui. Kiusasi tunne, jos ei nyt, niin sitten se taas jää, 

Funtsin kovasti, miten osaisin vetää oikeasta narusta, että puolisko innostuisi nuotioseuraksi.  Ehkä yllätyin, kun hän oli myös suunnitellut samaa.  Mahtaako olla pitkän liiton juttu, että ruvetaan ajattelemaan yhtenevästi.

Retkipaikkana on lähimetsä. Takapihalta vain harppaus ojan yli. Paikka on sama, kuin kuusi vuotta sitten, kun myös yövyttiin laavussa rakovalkealla.

Muutama kelopölli oli maannut mättäällä edellisretkestä lähtien.  Nyt ne ovat sahattuna ja halottuna  nuotiopuiksi. Kovasti yritin olla apurina halkomassa, mutta puu ei suostunut yhteistyöhön. Oli varmasti kirves huono! 

Kaiken korvaa vahva tervaksen tuoksu, joka lähtee halotuista puista.

 Päätin sytyttää tulen tervaksiin tuluksilla. Yritin sinnikkäästi ja hyviä neuvoja sateli ihan kysymättä. Kuitenkin ne menivät ohi, olin niin keskittynyt. Kipinän pitäisi sytyttää tuohen käppyrässä oleva  nöyhtä. Kipinöitä sain aikaiseksi ja  lopulta nöyhtäkin syttyy. Mahtavaa nähdä tulen voimistuvan ja  tarttuvan tervaslastuihin.

Kohta keikkuu puhtaalla lumella täytetty nokipannu keittiskepin päässä,  Me kaksi tuleen tuijottajaa istutaan porontaljojen päällä. Katsellaan, miten ahnaasti räiskähdellen tuli nuolee puuta. 

Kahvit kiehui, makkarat paistuivat ja päivä alkoi hämärtää. Ajankulu oli kadonnut siinä vaiheessa, kun tavaroiden kanssa siirryttiin ojan yli. 

Joulukuu 12 päivä

Jouluaattoaamuun  on enää kaksitoista yötä.  Pikapuoliin on aika lähettää joulutervehdykset, mikäli antaa ne postin kuljetettavaksi.

 Viimeistään ylihuomenna 14.12 lähteviin tervehdyksiin pitää laittaa 1.30 € merkki, mutta perille ehtivät vielä matti&maijamyöhäistenkin kortit, kunhan postimerkki on  1.85 € .

Joka vuosi itsenäisyyspäivän aikaan mietin, lähetänkö joulukortteja. Kuitenkin aina olen päätynyt lähettämään. Vain määrä on vuosien mittaan vähentynyt. Korttien sijaan kirjoitan joitakin joulukirjeitä ja yhä enenevässä määrin sähköposti ja WhatsApp välittävät minun joulutervehdyksiäni. 

Aikaisemmin suunnittelin ja tein itse paljon joulukortteja  Kortteja askarrellessa tekijän mieli  rönsyilee monenlaisiin muistoihin ajatellessaan kortin saajaa, joka tulee hetkeksi ikään kuin lähelle. Lähes keskusteluetäisyydelle.

Kaupoissa joulukorttien valinta tuottaa joskus hikihelmet hatun alle. On paljon kortteja, liian monenlaisia ja minulle tulee valintavaikeus. En koskaan selviä korttihyllyltä suit sait.

Joskus innostuksissani tilasin postimerkkejäkin ottamallani kuvalla. Kuva tekstin yläpuolella on vuoden 2003 oma joulupostimerkkini. Arkista jäi yksi itselleni. Kynttilää puhaltava pikkumies on suorittamassa parhaillaan varusmiespalveluaan.

Sain myös yllätyksenä postilta useana vuonna Ensipäivän merkin varustettuna postileimalla, jossa luki Napapiiri-Suomi-Finland.

Vuonna 2005 joulumerkki on maksanut 0.50€. En ole vielä ostanut tämän vuoden joulumerkkejä. Voi olla, etten niitä kohta saakaan mistään.  Aina on niin, että nopeat syövät hitaat.

Joulukuu 11 päivä

Maailma oli eilen verhottu hempeään siniseen klo 14 jälkeen, kun ajeltiin koronarokotuksen jälkeen kotia kohti. Kasvava kuun puolikas kellotti oudosti kyljellään ja näytti olevan melko matalalla. Aurinko oli jo tutimassa.

Liikkuvasta autosta lasin läpi en kummoista kuvaa saanut, enkä hennonut vaatia kuvaustaukoa, ettei tulisi säröjä sopuihin.

Tänäänkin olen saanut nauttia hyvästä talvipäivästä, ennen lumisateen alkua. Pakkanen jatkuu leutona, sopivasti alle -10 astetta.

Lämmityspuitakaan ei ole ollut syytä hakea joka päivä. Tosin harvoin minä sillä asialla olen ollutkaan. Joskus kiltteyden ja hellyyden puuskassani vain.

Mutta nyt iso harmitus kaihertaa mieltäni,  miten käy jäälyhtyjeni, jos lumisateet muuttuvat  vesisateiksi?  Ehkä loppupeleissä käy niin, etten näe jouluaattona meidän pihaa jäälyhtypuistona, jos kaikki valmiit 13 lyhtyä sulavat.

Pieni toivon kipinän saattaa kuitenkin olla, että lumisateiden jälkeen pakastuu uudelleen. Viime uudenkuun aikaan oli kireää pakkasta yötä päivää ja nyt kasvavan puolikuun aikana saadaan lumisateet lauhtumisen kylkiäisenä. Täydenkuun lähestyessä (joka on 19.12) sää saattaa muuttua uudelleen kylmemmäksi. 

Jos saisi esittää yläkertaan toiveen, niin -10-15 astetta ja tuuletonta sopisi minulle ja jäälyhdyilleni mainiosti. Myös puiden oksille satanut lumi pysyisi siellä, jolloin joulumaisema olisi joulukorttimainen

Joulukuu 10 päivä

 

Korona on tämän päivän kirosana. Nimi ei kuitenkaan böböä pahenna. Se on tarpeeksi kavala muutenkin. Koronasanan kuullessaan tulee mieleen ensin pandemian aikaansaanut virus, mutta korona on paljon muutakin.

Auringon uloin kaasukesä on korona ja revontulillakin on koronansa, mikä todellakin on upeaa katsottavaa. Myös joku vanha lautapelikin oli korona.   On korona-olutta, koronabaareja, jopa laivan nimi ollut Korona tai saattoi se  olla hienommin Corona

Auringon ulointa kehää ei pysty katsomaan, lautapeliä en koskaan osannut pelata, mutta revontulien koronan alla olen talvipakkasessa  palellut ja hurmioitunut. Kuvannut ja kuvannut.  

Miettinyt myös uskoako vai ei, kun jotkut sanovat voimakkaasti loimuavien revontulien rätisevän tai tuhisevan?? Höpsis!  On myös väitetty, että vihellyksen voimalla ne tulevat lähemmäksi. En uskonut, vaan tuokin väite on pitänyt omakohtaisesti kokeilla.

Tämän päivän korona on iso pahis, joka tappaa paljon. Mikä on sen tavoite? Tuhoaako koko ihmiskunnan maapallolta. Osan tappamalla ja taudista selviäviä jää vaivaamaan pitkäaikaissairaudet. 

Viruksen etenemistä pyritään kaikenlaisten ohjeistusten, hygienian, ja rokotusten avulla hillitsemään, Koko väestö ei kuitenkaan halua  kantaa korteaan tähän kekoon ja siitäkös korona tykkää.

Minä olen saanut kaksi rokotusta ja tänään kolmannen. Minä, joka olen lapsesta asti pelännyt piikkejä rohkaisen itseni ottamaan rokotuksen. Kestin viikko sitten influenssarokotuksenkin. Olenhan minä jo iso tyttö.

                                 

                   Pudasjärven Hyvän Olon Keskus Pirtti, jossa myös terveyspalvelut    (lehtikuva)