Joulukuu 23 päivä

 

Yksi yö enää jouluun. Kuitenkin tuntuu sille, että joulu kolkuttaa ihan ovella.  Luontokin on koristautunut niin upeaksi, etten malttaisi keskittyä mihinkään muuhun.

Meidän tuvassa on juuri jalkaan sovitettu joulukuusi.  Pieni puu, josta ei koskaan olisi tullut isoa pilarikuusta, sellaista, joita ihailin juuri kaupasta tullessa. Tämä kuusi kasvoi maantieojan penkalla,

Nyt joulupuumme on totuttelemassa lämpimämpään olosuhteeseen.

Oikeita kuusenkynttilöitä löytyi Ranualta ja oikeat kynttilän pidikkeet sain lahjaksi. Viime vuonna sidoin enkelikellon kynttilöitä juuttinarulla oksille, jotka taipuivat ja kynttilät taipuivat siinä mukana vinoon valuttaen steariinit lattialle.  

 

Tietenkin kynttilöitä polttaessa altistuu mikropartikkeleille. Se ei ole sinänsä uutta, sillä lapsena ja nuorena olen altistunut niille monen monena jouluna. Joka joulu maalaistalon tupaa koristi kuusi, jonka isä haki omasta metsästä ja pystytti ikkunan eteen, että ohikulkijatkin saattoivat sitä ihastella. Kuusen tyvi iskettiin tukevasti kuusenjalkaan ja latva narulla laipiossa olevaan naulaan.  Näillä konstein kuusi pysyi pystyssä, vaikka kuuden villin tenavan meno olisi joskus ollut vauhdikastakin.

Lapsuuskuusen koristeina oli latvatähti ja kimallusnauhaa, myös kuusenkaramelleja ripustettiin oksille. Ne olivat aina tyhjät kuusta riisuttaessa, eikä kukaan tiennyt, miten niin oli tapahtunut.

Oma joulukuuseni on käynyt vuosikymmenten aikana isot muodonmuutokset. Latvatähti on kuitenkin pysynyt vakiokoristeena koko ajan. Kynttilät ovat vaihtuneet aidoista sähkökynttilöihin ja nyt viimeksi ovat olleet ledejä. Tänä jouluna palaan takaisin steariinisiin kynttilöihin. Pidikkeitä on 10 kpl ja ne riittävät pikku kuusen kynttilöille.  Tuskin yhtä aikaa palaa enempää kuin kaksi-kolme kynttilää, loput ovat rekvisiittaa. Varovaisuus ennen kaikkea tulen kanssa.

Tonttuovesta en ole nähnyt kertaakaan mitään liikettä. Ehkä tämä tonttunen onkin muuttanut asumaan mähkän suojiin ja seuraa talon touhuja sieltä?