Jäälyhdyt

Leikin päässeeni Nalle Puh-satuun, kun päivällä lumikolalla vedin kaikki jäälyhdyt kuvittelemaani Puolen hehtaarin metsään.

Tyhjällä pihalla ne näyttivät alastomilta. Sytytin ne kyllä, mutta sitten tuli hoppu. sillä joulupukki oli tulossa. Olen kai kertonut, että jouluaattona uskon vähän joulupukkiin.  Kyllä kannatti nytkin.

Sinne lyhdyt jäivät keskelle pihaa. Autokin paitsioon niiden taakse. Pakon sanelemaa siirtää ne sinne, minne alun perin oli aikomuskin.

Oikeastaan vedin lumikolalla jääpaakut vain metsän reunaan, josta kaappasin jäisen möykyn syliin yksi kerrallaan ja kiikutin metsään. Epätasaisessa maastossa kompuroinkin välillä, eikä tämä työ tekijäänsä kiitä.

Minusta tuntuu, että tänä jouluna söhrään tulen kanssa vähän liikaa. 

Pitkä kaasusytytin oli hyvä tuikkujen sytyttämiseen, mutta kaasu ei kauan riittänyt. Tulitikkuja meni varmaan aski. Tuuli ja kosteus olivat siinä hyviä avustajia.

Eikä harrastusta helpottanut sekään, että pihdit, joilla oli helppoa laskea tuikkuja lyhtyihin, putosivat käsistäni ja onnistuivat solahtamaan terassin lattialautojen välisestä raosta alas.

Kiltti mies konttasi aikansa otsalampun kanssa terassin lattialla ja haroi pihtejä rautalankakoukkuun ja ylös.

 

Terapiaa parhaasta päästä, kun saa itsensä suksilla vähän isompaan kuin Puolen hehtaarin metsä.